Sammalselän vitoset – Reppu (4:46)

Elokuva kertoo tytöstä, joka koulumatkallaan kohtaa vaaroja sekä outoja sattumuksia.

Paikkakunta: Suonenjoki

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Elokuva lähtee heti hienosti käyntiin liikkuvan kameran kuvalla ja elokuvan alkuasetelma kerrotaan hyvin selkeästi ja tarkkaan harkituilla kuvilla, mutta kuitenkin onnistuen välttämään kliseitä ja päälleliimatun kerronnan tuntua. Tarina on kokonaisuudessaankin ehjä, uskottava ja kokonainen.
Elokuvassa on hyvin kekseliäitä kuvakulmia ja rytmikkäitä leikkauksia. Liikkeen suunta pysyy hyvin kuvasta kuvaan, välillä kamera on jalustalla, välillä kamera liikkuu ja operointi on kauttaaltaan taidokasta. Kuvaus on selkeästi aivan tämän vuoden kisan parhaimmistoa.
Pääosan esittävä on todella aidon tuntuinen sortumatta ylinäyttelemiseen, joten suosittelen vahvasti jatkamaan esiintymistä myös tulevaisuudessa. Myös sivuosien esittäjät tuovat elokuvaan oman pikantin makunsa.
Musiikkia on käytetty taitavasti ja monipuolisesti tukemaan elokuvan vaihtelevia tunnelmia.

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Elokuva on todella upeasti toteutettu, vauhdikas ja jännittävä ja juonenkäänteet ovat yllättäviä. Erityisesti olin iloinen siitä, että kerroitte tarinaa toiminnalla, kuvilla ja leikkauksella, ettekä selittävillä repliikeillä. Se teki elokuvasta sujuvan ja kiinnostavan.
Kuvaus on kauttaaltaan onnistunutta. Olette hyvin käyttäneet eri kuvakokoja ja kuvakulmia. Elokuva alkaa hienolla ajokuvalla kohti nukkuvaa tyttöä. Sitten näemme, että kännykän laturi ei ole seinässä ja tyttö herää ja tajuaa nukkuneensa pommiin. Alku on ytimekäs. Toisen kuvan kännykän laturin johdosta olisi voinut joko jättää pois tai leikata lyhyemmäksi. Se hieman pysäytti alun kerrontaa, jossa oli muuten hyvä rytmi. Alussa hyvä pieni yksityiskohta on, että tyttö unohtaa eväsleivän tuolille.
Tytön juoksussa eri kuvakulmia on käytetty upeasti. Monipuolinen kuvakulmien ja kuvakokojen käyttö tekee kerronnasta elävää ja kiinnostavaa. Harvassa ammattielokuvassakaan on näin taitavaa kuvakerrontaa. Esimerkiksi kuva sisältä traktorista tyttöön on hieno. Maassa makaava mies herättää katsojan kiinnostuksen, ja miehen katoaminen ja takaa-ajo saivat minut aivan oikeasti säikähtämään ja jännittämään. Takaa-ajon päättyminen luokassa putoavaan viivottimeen on tehokas. On hauskaa, että viivottimen putoaminen on täysin arkinen asia ja silti se pelästyttää.
Leikkaus on sujuvaa. Juoksukohtauksissa on rohkeasti leikattu ristiin lähikuvaa juoksevasta tytöstä, näkökulmakuvaa ja laajaa kuvaa. Leikkaus luo takaa-ajolle vauhtia ja jännitystä ja saa katsojan samaistumaan tytön kauhun tunteeseen. Kohdan, jossa tyttö melkein törmää autoon, olisi voinut toteuttaa vieläkin tehokkaammin. On tyylikästä, että itse törmäysvaaraa ja auton pysähtymistä ei näy, mutta muutamalla nopeasti leikatulla lähikuvalla olisitte saaneet luotua vaikutelman äkillisestä pysähdyksestä ja tytön säikähdyksestä. Tytön näyttelijä olisi voinut tässä kohdassa näytellä pelästyneempää, vaikka muuten näyttelikin todella hyvin. Muutkin näyttelijät, mies, luokkakaverit ja opettaja, näyttelivät luontevasti.
Sekä miehellä että tytöllä on hyvä puvustus. On hauska ja elämänmakuinen yksityiskohta, että tyttö vetää kiireessään talvikengät paljaisiin jalkoihin. Miehen takin huppu kätkee hyvin miehen kasvot ja herättää kiinnostuksen, millainen ihminen takin takana on. Suuri muodoton musta takki tekee miehen myös pelottavaksi. Myös lavastus on hyvä ja uskottava. Kuvauspaikat on hyvin valittuja.
Musiikki toimi hyvin aivan elokuvan alussa ja jännittävässä takaa-ajossa. Lopussa musiikki oli minusta vähän tekopirteää. On tietenkin vaikeaa rakentaa toimivaa elokuvaa, jossa ei ole puhetta, kun ei voi tehdä suuria äänitöitä. Silloin päätyy täyttämään kohtauksia musiikilla, missä ei sinänsä ole mitään huonoa, mutta joskus, kuten ajoittain tässä elokuvassa, musiikki vaikuttaa vähän päälleliimatulta ja vie huomiota itseensä. Valitkaa seuraavaan elokuvaan musiikki erityisen huolella miettien, minkä tunnelman se kohtauksiin tuo ja kokeilkaa toimisiko joku toiminnallinen kohtaus myös ilman musiikkia, pelkillä äänillä. Musiikin sijaan voitte luoda erilaisia äänimaailmoja joko äänittämällä ääniä itse tai etsimällä niitä netin äänisivustoilta (esimerkiksi freesound.org).
Elokuvan tarina oli kiehtova ja loppu jäi mukavalla tavalla auki. On hyvä, että lopussa ei selitetty kuka mies oli ja miksi hän makasi maassa. On myös mukavaa, että lopussa selvisi, ettei mies ollut mitenkään paha, vaan halusi vain auttaa. Elokuvan tarina aukesi hyvällä tavalla syvyyssuuntaan, kertomaan ennakkoluuloista. Olette tehneet todella hienosti kerrotun ja kekseliään elokuvan. Jatkakaa ehdottomasti elokuvien tekemistä ja muistakaa jatkossakin käyttää yhtä hyvin kaikkia elokuvallisia keinoja tarinan kertomiseen. Onnea tuleville elokuvillenne!

Tekijät:
Työryhmä: Sammalselän vitoset (12v.)
Näyttelijät: Iida Leppinen, Valtteri Jussila, Otto Nyyssönen, Katja Vikla, Jyrki Härkönen, Anne-Mari Pitkänen
Käsikirjoitus ja ohjaus: Noora Laakso ja Senni Turpeinen
Kuvaus: Elli Romunen, Sanni Korhonen, Heikki Hyvärinen, Alisa Häkkilä, Jade Balzar ja Oona Pihtola
Editointi: Taneli Hänninen, Levin Nykänen, Aapeli Markkanen, Samu Piippo ja Jasper Paananen
Puvustus ja maskeeraus: Tilda Pakarinen
Lavastus: Otto Nyyssönen, Ville S., Tino Kumpulainen, Arttu Jalkanen, Rita Pentikäinen, Aada Salminen, Inka Vehviläinen, Ida Hytönen ja Kati Härkönen
Tuotantoavustaja: Anne-Mari Pitkänen

Kamera: Nikon D5200

Ohjelmistot: iMovie

Lisää kirjoittajasta Kaikki kuvaa

16 kommenttia

Vastaa kirjoittajalle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>