Kamerakynätyöskentely on aktiivista oppimista parhaimmillaan. Lapsi käyttää kameraa omien havaintojensa ja ajatustensa jäsentämiseen. Välineen ominaisuuksia ja pedagogiikan oppimiskäsitystä voi tarkastella kuuden eri mekanismin kautta.
1. Konkretisoi ja kuvallistaa. S2-lapsille ja muille, joille kielellinen ilmaisu on vielä vaikeaa, kamerakynä tarjoaa hienon mahdollisuuden välittää omia ajatuksia muille elokuvan keinoin – audiovisuaalisesti. Kuvaamisprosessissa voidaan avata myös vaikeita käsitteitä. Kun ne täsmentyvät kuvaksi, lapsen on helpompi käsitellä ja muistaa niitä. Liikkuminen kuvan ja kielen välillä tuottaa paljon ajattelua. Kun aihetta käsitellään monella tavalla eri vaiheissa, siihen liittyvä konteksti laajenee. Eri aistit ovat aktiivisia ja muistijälkiä jää aivoissa moneen eri paikkaan.
2. Jäsentää havaintoja ja ajatuksia. Kamera on väline todellisuuden purkamiseen ja jäsentämiseen. Kuvaaminen auttaa lasta pysähtymään oman havainnon äärelle. Mielikuvat ovat häilyviä ja ohimeneviä, mutta kuva kameran ruudulla pysyy paikallaan pidempään. Se on konkreettinen ja sitä voidaan työstää yksin tai yhdessä.
3. Ohjaa tarkkaavaisuutta. Tärkeä osa lastentarhanopettajan työtä on lapsen tarkkaavaisuuden suuntaaminen. Kamerakynä-työskentelyssä kamera ylläpitää oppimisen kannalta edullisia skeemoja. Hyvä kuvaustehtävä haastaa lapsen leikkiin, jossa hän itse ohjaa itseään tarkkaavaisuuteen. Ryhmätyöskentelyssä kuvaaminen edellyttää kaikilta osallistujilta samanaikaista keskittymistä.
4. Ohjaa oppimisprosessia. Kamerakynätyöskentely tuottaa itseohjautuvuutta. Kun tavoitteena on yksinkertainen yhden tai parin otoksen video, sen voi hahmottaa mielessään jo ennen kuvaamista. Lapset voivat yhdessä arvioida ja neuvotella, mitä heidän on tehtävä, jotta tavoitteen mukainen lopputulos syntyy. Tuliko hyvä? Ei ihan. Tehdään parempi! Video voidaan suunnitella ja kuvata heti uudestaan, kunnes se vastaa ryhmän ajatusta. Kun lapset ymmärtävät, että valmis video on oman ajatustyön tulos, myös kriittinen medialukutaito kehittyy.
5. Lisää omistajuutta. Videotyöskentelyssä syntyy konkreettinen objekti. Tehty työ ja oppiminen tulee näkyväksi. Lapsi on aktiivinen toimija, jonka ajattelu ja työskentely jättää videoon jäljen. Kun työtä arvioidaan, lapsi itse ei ole arvioinnin kohteena vaan subjektina. Omistajuus omaan oppimiseen kasvaa.
6. Tuottaa oppimista edistäviä emootioita. Kuvaaminen on hauskaa, sosiaalista ja motivoivaa. Videokamera toimii välineenä, jolla lapsi voi parhaimmillaan nähdä ja ymmärtää, miltä maailma näyttää toisen henkilön silmin. Tehtävänannoltaan aina yksinkertaiset, mutta toteutukseltaan vähitellen haastavammat kuvaustehtävät avaavat tilan lapsen luovuudelle ja onnistumisen kokemuksille. Kameralle esiintyminen on vaarattomampaa kuin opettajan tai lapsiryhmän arvioinnin kohteeksi asettuminen. Kamerakynä-työskentelyssä turvallisuus, uteliaisuus ja vuorovaikutus yhdistyvät mielekkäästi – voidaan puhua pedagogisesta viihtymisestä.
Tulostettava versio