Elokuva on perinteisesti nähty tarinankerronnan välineenä. Esiopetukseen on saatavilla tasokkaita elokuvakasvatuksen oppimateriaaleja, joissa ajatuksena on, että ensin katsotaan jokin elokuva, sitten tehdään sen tarinasta ponnistavia tehtäviä. Elokuvien hahmoista ja teemoista voi johtaa kiinnostavia keskusteluja tai mukavia pelejä ja leikkejä. Elokuvien kuvaaminen sen sijaan ei ole muodostunut luontevaksi osaksi päiväkodin arkea. Se on ymmärrettävää, sillä näytelmäelokuvan valmistaminen on mutkikasta, aikaavievää ja teknisesti haastavaa puuhaa.
Mutta, kuten olemme tällä koulutuspolulla huomanneet, on tarinoiden kertominen vain yksi elokuvan käyttömahdollisuuksista. Miten elokuva toimii tv-uutisissa, videoblogeissa, lomavideoissa – ja kamerakynätyöskentelyssä?
Elokuvan kolme perusasiaa -polulla tutkimme välineen niitä perusominaisuuksia, jotka yhdistävät kaikkia elokuvan muotoja. Ne eivät ole videokurssilta tuttuja sääntöjä – käännekohtia, suojaviivoja ja kuvakokoja. Sen sijaan jäljet johtavat havaintojen tekemiseen ja ajatteluun. Perusasioita on kolme:
- Kuva ei kerro, se näyttää.
- Elokuvaaminen on ajan ja tilan rajaamista.
- Leikkaus luo merkityksiä.
Draama ja sen hyödyntäminen sopii hyvin pohjamateriaaliksi peleihin ja leikkeihin, mutta elokuvallinen ajattelu tarinoiden takana tarjoaa merkittävästi enemmän pedagogisia mahdollisuuksia. Siksi myös opettajan on tärkeää tuntea ajattelun mekanismeja.
Polun rakenne ja työskentelytapa
Tällä sivupolulla näet kolme 10–15 minuutin mittaista elokuvaa elokuvan perusasioista. Rastien pohdiskelutehtävät voit tehdä itseksesi ajattelemalla tai kirjoittamalla. Vielä enemmän saat niistä irti parin tai ryhmän kanssa keskustellen. Elokuvien yhteydessä esitellään myös oppimista syventäviä kuvausharjoituksia, joista osaa voi soveltaen kokeilla myös esikoululaisten kanssa, ainakin keväällä. Videoesimerkit ko. harjoituksista on toteutettu yläkoulun oppilaiden kanssa. Elokuvan kolme perusasiaa -polun suorittaminen kestää valinnoista riippuen 2–4 tuntia.