Tervetuloa kamerakynäkoulutuksen polulle! Ennen kuin lähdetään liikkeelle, aloitetaan käsitteiden määrittelystä. Tiesitkö, että suomen kielessä sana elokuva tarkoittaa kolmea eri asiaa?

Elokuva on polyseeminen sana, jolla on kolme hieman erilaista merkitystä. Yhtäältä elokuva on kulttuurin laji ja taidemuoto, kuten ovat musiikki, kirjallisuus ja teatteri. Toisaalta elokuvalla tarkoitetaan yksittäisiä elokuvateoksia, kuten kirjallisuudessa puhutaan kirjoista, teatterissa näytelmistä ja musiikissa sävellyksistä tai biiseistä. Kolmanneksi elokuva tarkoittaa elokuvaa ilmaisun välineenä ja elokuvateosten materiaalina. Kirjoissa vastaava aines on kieli ja sävellyksissä musiikki. Elokuvassa se on siis elokuva.

Vuonna 1895 Auguste ja Louis Lumière patentoivat kinematografin (“liikkeenkirjoitin”). Se oli ensimmäinen kone, jolla saattoi tallentaa ja esittää uudelleen elävää kuvaa. Suomenkielisen sanan elokuva lanseerasi kolmekymmentä vuotta myöhemmin kielitieteen professori Artturi Kannisto. Nykyään tätä keksintöä käytetään kaikkialla.

Uutisinsertti, kotivideo ja Youtubeen ladattu vloggaus eivät välttämättä ole elokuvateoksia, mutta materiaaliltaan ne ovat elokuvaa ja siten osa elokuvakulttuuria. Yhä suurempi osa meitä ympäröivästä viestinnästä onkin pohjimmiltaan elokuvaa. Kirjallisen kulttuurin rinnalla maailmaa tutkitaan, esitetään ja selitetään meille elokuvan avulla.

Myös kamerakynätyöskentelyssä ollaan tekemisessä elokuvan ja elokuvallisen ajattelun kanssa. Siksi kamerakynän pedagogiikka on mitä nykyaikaisinta elokuvakasvatusta.

Mieti

Mihin tarkoituksiin Lumièren veljesten keksintöä nykyään käytetään? Yritä keksiä mahdollisimman monta erilaista!

Seuraava rasti: Mitä on kamerakynän pedagogiikka?