Kamerakynän pedagogiikka varhaiskasvattajille
-polku

Kamerakynätyöskentely on aktiivista oppimista parhaimmillaan. Lapsi käyttää kameraa omien havaintojensa ja ajatustensa jäsentämiseen. Välineen ominaisuuksia ja pedagogiikan oppimiskäsitystä voi tarkastella kuuden eri mekanismin kautta.

1. Konkretisoi ja kuvallistaa. S2-lapsille ja muille, joille kielellinen ilmaisu on vielä vaikeaa, kamerakynä tarjoaa hienon mahdollisuuden välittää omia ajatuksia muille elokuvan keinoin – audiovisuaalisesti. Kuvaamisprosessissa voidaan avata myös vaikeita käsitteitä. Kun ne täsmentyvät kuvaksi, lapsen on helpompi käsitellä ja muistaa niitä. Liikkuminen kuvan ja kielen välillä tuottaa paljon ajattelua. Kun aihetta käsitellään monella tavalla eri vaiheissa, siihen liittyvä konteksti laajenee. Eri aistit ovat aktiivisia ja muistijälkiä jää aivoissa moneen eri paikkaan.
2. Jäsentää havaintoja ja ajatuksia. Kamera on väline todellisuuden purkamiseen ja jäsentämiseen. Kuvaaminen auttaa lasta pysähtymään oman havainnon äärelle. Mielikuvat ovat häilyviä ja ohimeneviä, mutta kuva kameran ruudulla pysyy paikallaan pidempään. Se on konkreettinen ja sitä voidaan työstää yksin tai yhdessä.
3. Ohjaa tarkkaavaisuutta. Tärkeä osa varhaiskasvatuksen opettajan työtä on lapsen tarkkaavaisuuden suuntaaminen. Kamerakynä-työskentelyssä kamera ylläpitää oppimisen kannalta edullisia skeemoja. Hyvä kuvaustehtävä haastaa lapsen leikkiin, jossa hän itse ohjaa itseään tarkkaavaisuuteen. Ryhmätyöskentelyssä kuvaaminen edellyttää kaikilta osallistujilta samanaikaista keskittymistä.
4. Ohjaa oppimisprosessia. Kamerakynätyöskentely tuottaa itseohjautuvuutta. Kun tavoitteena on yksinkertainen yhden tai parin otoksen video, sen voi hahmottaa mielessään jo ennen kuvaamista. Lapset voivat yhdessä arvioida ja neuvotella, mitä heidän on tehtävä, jotta tavoitteen mukainen lopputulos syntyy. Tuliko hyvä? Ei ihan. Tehdään parempi! Video voidaan suunnitella ja kuvata heti uudestaan, kunnes se vastaa ryhmän ajatusta. Kun lapset ymmärtävät, että valmis video on oman ajatustyön tulos, myös kriittinen medialukutaito kehittyy.
5. Lisää omistajuutta. Videotyöskentelyssä syntyy konkreettinen objekti. Tehty työ ja oppiminen tulee näkyväksi. Lapsi on aktiivinen toimija, jonka ajattelu ja työskentely jättää videoon jäljen. Kun työtä arvioidaan, lapsi itse ei ole arvioinnin kohteena vaan subjektina. Omistajuus omaan oppimiseen kasvaa.
6. Tuottaa oppimista edistäviä emootioita. Kuvaaminen on hauskaa, sosiaalista ja motivoivaa. Videokamera toimii välineenä, jolla esikoululainen voi parhaimmillaan nähdä ja ymmärtää, miltä maailma näyttää toisen henkilön silmin. Tehtävänannoltaan aina yksinkertaiset, mutta toteutukseltaan vähitellen haastavammat kuvaustehtävät avaavat tilan lapsen luovuudelle ja onnistumisen kokemuksille. Kameralle esiintyminen on vaarattomampaa kuin opettajan tai eskariryhmän arvioinnin kohteeksi asettuminen. Kamerakynä-työskentelyssä turvallisuus, uteliaisuus ja vuorovaikutus yhdistyvät mielekkäästi – voidaan puhua pedagogisesta viihtymisestä.

Tulostettava versio

Mitä pitää muistaa, kun suunnittelee ensimmäistä kamerakynätehtävää eskariryhmälleen? Työskentelyä kokeilleet opettajat antavat vinkkejä.

Valmistautuminen

• Älä ole hätäinen itse tehtävän suunnittelussa vaan kypsyttele rauhassa.
• Valitse sellainen teema, joka kiinnostaa lapsia. Muista hauskuus.
• Lataa kuvauslaitteiden akut ja varmista että laitteet toimivat ennen aloittamista.
• Tutustu kuvauslaitteeseen ensin itse – välineellä ja laadulla ei ole väliä.
• Kuvauslaitteeksi sopii älypuhelin, tabletti, videokamera ja digikamera.
• Ota rennosti! Yllättävän pienetkin oppilaat osaavat kuvata ja hallitsevat laitteet – luultavasti sinua paremmin.
• Kaikkien ei kuitenkaan voi olettaa hallitsevan laitteita. Pidä huolta, että kaikki pysyvät perässä.
• Mieti, että lapsille annettava tehtävä sopii arkeen.
• Selvitä lapsille valo- ja videokuvan ero. Jos tehtävä ei edellytä videokuvaamista, valokuvien ottaminen voi riittää tai sillä voi aloittaa.
• Huomioi olosuhteet ulkona ja sisällä.
• Etene pienin askelin.

Tehtävänanto

• Tehtävänanto yhteisesti koko ryhmälle ensin.
• Mieti ryhmädynamiikkaa kun jaat parit/pienryhmät.
• Less is more. Kamerakynä-työskentelyyn sopivat pienet ja yksinkertaisetkin tehtävät.
• Valmiin työn ei tarvitse olla ”teos”, vain valmis.
• Prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos – tai ainakin yhtä tärkeä.
• Tehtävänanto tulee olla riittävän yksinkertainen ja tiukasti rajattu.
• Klipin maksimikesto on hyvä määritellä.
• Jos tehtävä edellyttää puhumista, ohjeista äänenkäyttö: puhujan tulee olla lähellä kuvauslaitetta.
• Suunnittele purku selkeästi (ryhmässä, erikseen, pareittain…) Purku kiteyttää tehtävänannon pointin!
• Muistathan ohjeistaa lapset asialliseen toimintaan kamerakynätoiminnassa. Nimimerkillä ”sininen tuoli lentää”.

Luovuus

• Jätä tilaa luovuudelle.
• Luota lapsiin ja lapsista lähteviin ideoihin! Lapset uskaltavat kokeilla rohkeasti ja avoimin mielin. Kuvauksen ei tarvitse olla loppuunsa hiottu taideteos. Kuuntele lasta avoimin mielin. Tehtäviä kannattaa varioida rohkeasti.
• Varaudu siihen, että tulokset ovat sekä loistavia että epämääräisiä.

Katselu

• Muista katselutehtävä, se voi olla jopa tärkeämpi oppimistilanne kuin kuvaustehtävä.
• Varaa riittävästi aikaa katselusta syntyvälle keskustelulle.
• Videoita ei tarvitse tallentaa tai siirtää hetkellistä katselua varten. Videoita voi katsella pareittain tai pienissä ryhmissä.
• Kaikkea kuvattua ei tarvitse säilöä tai jakaa.

Onnistuminen

• Kuuntele lapsia. Ole valmis joustamaan suunnitelmistasi.
• Anna epäonnistumismahdollisuus lapsille ja itsellesi.
• Try, fail, repeat!
• Rohkeasti tekemään ilman ennakkoluuloja – kaikille kokemus kuvaamisesta!
• Tässä ei voi epäonnistua.
• Uskalla kokeilla! Kamerakynä-työskentely sopii yllättävän moneen. Fokus sisältöön – videon laadulla ei ole niin väliä. Epäonnistuminen on mahdollisuus, joten kokeile rohkeasti villejäkin ideoita.

Tulostettava versio