Dokkaritutoriaali

 
 

 
 

Pähkinänkuoressa

  • Elokuvat voidaan jakaa fiktiivisiin ja ei-fiktiivisiin. Fiktiivisessä elokuvassa maailma ja hahmot ovat keksittyjä, ei-fiktiivisissä tarkastellaan todellista elämää. Rajanveto voi olla vaikeaa.
  • Dokumenttielokuvassa tekijä voi valita vapaasti, kuinka hän käsittelee ja kuvaa todellista maailmaa. Dokkarin voi tehdä mistä aiheesta tahansa.
  • Dokkarin voi helposti tehdä pienellä kuvausryhmällä ja kalustolla.
  • Dokumenttielokuvassa seurataan usein päähenkilön tai -henkilöiden elämää.
  • Dokumenttielokuvaan on useita eri lähestymistapoja:
    • selittävä dokkari: selostaja kertoo tapahtumista
    • osallistuva dokkari: tekijä osallistuu tapahtumiin itse
    • havainnoiva dokkari: tekijä ei näy kuvassa, vaan tekee havaintoja maailmasta
    • runollinen dokkari: kuvallisia ja äänellisiä aineksia yhdistellään aiheeseen ja tunnelmaan sopivasti
  • Dokkarin tekeminen on hyvä tapa puuttua tekijää ärsyttäviin epäkohtiin, mutta dokumentaristi ei saisi kärjistää asioita liikaa ja näin muokata totuutta.
  • On tärkeää miettiä, kenen näkökulmasta tapahtumat esitetään. Näkökulma on tekijöiden valinta: mitä näytetään, ketä seurataan, missä seurataan ja mitä kysytään.
  • Todellisia tapahtumia voi myös lavastaa jälkikäteen ja näytellä uudelleen.
  • Jo kuvausvaiheessa pitää kysyä lupa kaikilta mukanaolleilta. Elokuva kannattaa näyttää siinä esiintyville ennen julkaisua.

Katso

Lue

20 kommenttia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>