Isla, pieni tyttö joka miettii mikä hänestä tulisi isona, huomaa tytön, joka temppuilee ja sitten hän tietää mikä olisi hänen haaveensa… videota kuvattiin noin puoli tuntia kylmässä vesisateessa.

Paikkakunta: Orimattila

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Erittäin taidokas ja lahjakas esiintyjä, jonka ”temppuilua” on ilo katsoa. Myös pienen tytön hahmo on suorastaan valloittavan hurmaava. Elokuvan tarina on kaikessa lyhykäisyydessään erittäin koskettava, jonka voi nähdä kokonaisuudessaan myös metaforana aikuiseksi kasvamisesta. Haaveajattelua on esimerkki siitä, että viihdyttävä ja ajatuksia herättävä elokuva ei välttämättä tarvitse monimutkaisia juonenkäänteitä ja paljoa puhetta.
Elokuvan taustaäänet tuulen huminoineen ovat valitettavasti vähän häiritseviä, joten siihen kannattaa kiinnittää tulevaisuudessa entistä enemmin huomiota. Musiikkia lisäämällä asiaa saa vähän korjattua, mutta jos videokameran mikrofoni on erittäin herkkä esimerkiksi tuulen huminoille, niin kannattaa harkita jopa ulkoisen mikrofonin hankkimista, jos on suunnitelmissa tehdä enemminkin elokuvia.
Kuvaus on monipuolista ja dynaamista. On hyvää vaihtelua, että kamera ei ole aina samalla korkeudella, vaan välillä esimerkiksi maan tasalla. Hieno elokuva!

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Video oli todella kaunis ja siinä oli omaperäinen idea. Video kertoi minulle tarinaa haaveilusta, isomman tytön ihailusta ja aikuiseksi kasvamisesta. Elokuvan kerronta oli kiehtovaa. Oli hieno ajatus, että pikkutyttö katsoo lasin läpi isompaa tyttöä, vaikka oikeastihan hän ei voi voimistelijatyttöä nähdä, mutta hän näkeekin tämän mielessään. Kuvat pikkutytöstä aloittivat ja lopettivat videon hienosti. Voimistelijatytön temput olivat upeita. Se, että tyttö temppuilee kulkien eteenpäin pitkin ajotietä ja junarataa, toi videoon liikkeen ja vauhdin tuntua.
Oli hyvä, ettei elokuvassa ollut, pikkutytön loppulausetta lukuun ottamatta, lainkaan puhetta. Kun tarinaa kerrottiin toiminnalla ja kuvilla, tuli videosta kiinnostava. Video jätti hyvällä tavalla katsojalle kysymyksiä, joihin loppu toi vastaukset. Aluksi pohdin, miten pikkutyttö ja voimistelija liittyvät toisiinsa, ja sitten, miksi elokuvan nimi on ”Haaveajattelua”. Lopussa pikkutytön lausahdus, että nyt hän tietää, mitä haluaa isona, toi vastaukset kysymyksiini, mutta jätti silti hienolla tavalla katsojalle tilaa päätellä itse. Olisi ollut paljon tylsempää, jos pikkutyttö olisi sanonut: ”Minä haluan tulla voimistelijaksi”. Kun kaikkea ei selitetä katsojalle heti, pysyy katsojan mielenkiinto yllä.
Videossa oli hieno unenomainen tunnelma, joka alkoi kuvasta, jossa pikkutyttö katsoo lasin läpi, ja jatkui voimistelukuvissa. Voimistelun alussa ollut hyvä vauhti pysähtyy paikoilleen, kun tyttö alkaa temppuilla junaradalla maton päällä. Huomasin, että siinä vaiheessa oma mielenkiintoni hieman lopahti, vaikka temput olivatkin upeita. Olisin kaivannut, että illuusio eteenpäin kulkevasta liikkeestä olisi jatkuvat läpi elokuvan, sillä se toi alkupuolelle hyvää lentävää tunnelmaa. Leikkauksessa oli kuitenkin hyvä rytmi. Voimistelun loppu, kun voimistelijatyttö kävelee poispäin ja katoaa, oli hieno. Kuvakulmissa oli hyvää vaihtelua. Videon musiikin valintaan olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota. Musiikki oli hieman ärsyttävää, eikä oikein sopinut hienoon unenomaiseen tunnelmaan.
Katselukokemusta hieman häiritsi se, että ulkokuvissa tuuli kohisi kameran mikrofonissa. Koska tässä videossa ääntä ei varsinaisesti tarvinnut, olisi äänen voinut ottaa ulkokuvista kokonaan pois ja käyttää niissä vain musiikkia. Mikäli aikaa olisi ollut tarpeeksi, olisi huonon ulkoäänen voinut korvata itse äänitetyillä tai netistä etsityillä ja kuvaan leikatuilla askelten äänillä ja käsien ja jalkojen kosketusäänillä maata vasten. Äänitehosteita voi etsiä esimerkiksi freesound.org-sivulta. Koska elokuva oli unenomainen, olisivat äänetkin voineet olla epärealistisen kuuloisia. On yleinen ongelma, että ulkokuvissa tuulisella säällä tuuli särisee häiritsevästi kameran mikrofonissa. Tämä kannattaa ottaa huomioon kuvattaessa. Tuulessa ei kannata kuvata mitään, mistä halutaan käyttää ääntä ja kameralle kannattaa etsiä mahdollisimman tuulensuojainen paikka.
Videon nähtyäni alun varoitusteksti oli minusta tarpeellinen ja perusteltu. Elokuvaa tehdessään kannattaa aina ottaa huomioon, millainen vaikutus sillä on katsojiin. Tämän videon tekijöillä on selvästi omaperäisiä ideoita ja taito luoda hienoja tunnelmia. Jatkakaa ehdottomasti omien elokuvien tekemistä ja kokeilkaa seuraavaksi vaikka fiktiivisen lyhytelokuvan tekemistä. Jättäkää siitäkin puhe minimiin tai kokonaan pois ja kertokaa kuvilla, toiminnalla, äänimaailmalla ja leikkauksella. Muistakaa käyttää myös monipuolisesti eri kuvakokoja ja kuvakulmia.
Onnea tuleville elokuvillenne!

Tekijät:
Jasna Hakala, 12 (Temput. I)
Isla Lonka, 4 (Esittää pikku tyttöä alussa ja lopussa.)

Kamera: Nokia Lumia 820

Ohjelmistot: Movie Creator Beta