Joen varrella istuu tyttö murheen murtamana. Kuitenkin asia alkaa pian muuttua, kun hänen luokseen tulee tuntematon tyttö, joka kertoo kaikista elämän iloista.

Paikkakunta: Imatra

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Hauska hyvänmielen kappale ja video. Hyvä esimerkki ”tyttöenergiasta”. Videota katsoessa suu alkaa väkisinkin kääntyä hymyyn, joten se toteuttaa hyvin sanomansa. Tarttuva positiivissävytteinen kappale jää helposti soimaan päähän korvamadoksi.
Laulun sanat ovat mielenkiintoiset ja hyvin kirjoitetut sekä tekijöidensä näköiset. Elokuvan tapahtumat tukevat hyvin tarinaa ja ne ovat hyvin ja taidokkaasti toteutettuja.
Laulajien huulisynkat osuvat myös hyvin kohdilleen, ja he ovat varsin luontevia ja taitavia kameran edessä, joten toivottavasti jatkavat esiintymistä ja elokuvien tekoa. Sekä kaiken ”taustatyön”, eli kuvauksen, leikkauksen ja musiikin tekijän soisi myös jatkavan elokuvaharrastuksen parissa.

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Tämä oli ihanan valoisa ja vilpitön video! Tytöt esiintyivät todella rohkeasti ja aidosti ja uskalsivat hienosti laittaa itsensä likoon kameran edessä. Tyttöjen lämmin ystävyys välittyi koskettavasti katsojalle.
Tanssikoreografia oli todella hauska ja energinen.
Laulun sanat olivat hyvät ja sanoista sai kuunnellessa hyvin selvää. Kappaleessa oli tarttuva melodia. Laulu oli hyvin huulisynkassa kuvassa laulavien tyttöjen kanssa.
Paikka, jossa surullinen tyttö istuu, oli hyvin valittu. Takaapäin nähty tyttö kylmän veden äärellä näytti yksinäiseltä. Alkukuva, jossa kuva kulkee tietä pitkin, oli hieman liian tärisevä. Kuvan tärinä kannattaa ottaa huomioon käsivaralta kuvattaessa. Pieni tärinä voi toimia tyylikeinona, mutta kovin tärisevää kuvaa on raskasta katsoa.
Puvustuksessa hyvä yksityiskohta oli, että iloisemmalla tytöllä oli iloisemman värinen pääpanta. Tikkareita oli hauskasti käytetty läpi videon, niiden käyttö toi videolle hyvän kaaren. Ensin surullinen tyttö syö tikkaria yksinään, sitten tikkareita käytettiin mikrofoneina ja lopussa niillä skoolattiin.
Leikkaus oli sujuvaa ja tapahtumat soljuivat hyvin eteenpäin. Erityisen hieno leikkaus oli kohdassa, jossa tyttö pyörähtää tiellä ja siitä leikataan suoraan rannalle, jossa sama liike jatkuu.
Seuraavassa videossa suosittelen käyttämään rohkeammin eri kuvakokoja ja kuvakulmia. Tässä videossa oli lähinnä puolikuvaa ja kokokuvaa. Erilaiset kuvakoot olisivat tuoneet videoon vaihtelua ja lisää rytmiä. Välillä olisi voinut näyttää esimerkiksi alakulmasta kuvattua lähikuvaa käsistä, jotka kolauttavat tikkarit yhteen.
Suosittelen työryhmälle lämpimästi omien elokuvien tekemisen jatkamista. Seuraavaksi voitte kokeilla vaikka oman fiktiivisen lyhytelokuvan tekemistä. Kokeilkaa jättää siitä puhe aivan minimiin, ja kertokaa tarinaa toiminnalla, kuvilla ja leikkauksella. Käyttäkää rohkeasti eri kuvakulmia ja kuvakokoja, erilaisia paikkoja, leikkausta ja äänimaailmaa.
Tekemisen iloa tuleviin elokuviinne ja musiikkivideoihinne!

Tekijät:
Hilkka Kekäle, 12.v (Laulu, näyttely)
Esteriina Papinniemi, 12.v (Laulu, nättely, sanoitus)
Kaisa Äijö, 12.v (Kuvaus, leikkaus, sanoitus, sävellys)

Musiikkivideon biisi: Ilopillerit – Nauru pidentää ikää

Kamera: Nokia Lumia 920

Ohjelmistot: Windows Movie Maker