Heidi on eksynyt laskettelurinteiltä ja löytää metsän rauhaan muuttaneen Erkin. Mitä tapahtuu, kun kaksi täysin erilaista ihmistä kohtaavat?

Paikkakunta: Sastamala

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Kokonaisuudessaan erittäin ehjä ja kokonainen elokuva. Elokuva tuntui paljon lyhyemmältä kuin se oikeasti on, joten se kertoo jo sen, että elokuva tempaa mukaansa.
Erittäin kauniita, hyvin sommiteltuja ja tunnelmallisia kuvia kautta linjan, mutta ensi kerralla kannattaa kiinnittää huomiota kuvasuuntiin/katseen suuntiin, sillä valitettavasti useamman kerran henkilöiden puhuessa keskenään mökissä he näyttivät puhuvan vääriin suuntiin suhteessa toisiinsa.
Musiikki kuljettaa tarinaa kauniisti eteenpäin, kuitenkaan olematta päälleliimatun oloista. Näyttelijänsuoritukset olivat todella rauhallisen hyvät. Näyttelijät luottivat dialogin voimaan, eivätkä ruvenneet liikaa ”värittämään” puheitaan ylimääräisillä liikkeillä eikä eleillä. Replikointi oli myös aidon oloista. Elokuvan lopusta jäi todella toiveikas ja ehkä myös vähän odotuksiakin herättävä tunnelma.
Toivottavasti tekijät jatkavat elokuvien tekemistä.

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Elokuvan tarina on koskettava ja sopivan kokoinen suhteessa elokuvan kestoon. Näyttelijät näyttelevät todella hyvin, aidosti ja rohkeasti sortumatta yhtään ylinäyttelemiseen.
Elokuva alkaa tehokkaasti. Valokuva ja kynttilä luovat heti mielikuvan menetyksestä ja tytön ontuminen herättää kiinnostuksen, mitä tälle on tapahtunut. Puvustuksella kerrotaan hienosti henkilöistä. Erkin vaatteet ovat synkän mustia, kun taas Heidin vaatteet ovat iloisen värikkäitä. Maskeeraus on Erkin nokijuovia myöten hieno ja muistikuvassa on hyvät epookkivaatteet. Kaunis musiikki sopii elokuvaan. Musiikki luo tunnelmaa, mutta ei nouse liikaa esille.
Sisällä Erkin asunnossa on hieno hämyisä valo. Sen jälkeen, kun Heidi tulee sisälle Erkin asuntoon, pysytellään tiiviissä lähikuvissa. Olisin halunnut nähdä erakon asunnon, sillä asunnon sisustuksella olisi voinut kertoa paljon henkilöstä. Elokuvaa tehdessä kannattaa muistaa aina esitellä paikat samoin kuin ihmisetkin, koska paikat kertovat ihmisistä, jotka niissä asuvat ja ympäristöllä luodaan kohtaukselle tunnelmaa. Heidin tultua sisälle, toiminta pysähtyy paikoilleen ja kaikki asiat Heidin ja Erkin välillä kerrotaan repliikeissä. Yleissääntönä asiat kannattaa mieluummin näyttää ja antaa katsojan oivaltaa itse näkemänsä sen sijaan, että henkilöt istuvat ja kertovat ääneen mitä tuntevat ja ajattelevat. Aina kannattaa miettiä, miten voisi käyttää kaikkia elokuvan keinoja, kuten näyttelijöiden toimintaa, rekvisiittaa, kuvakulmia ja leikkausta asian kertomiseen. Henkilöt kannattaa laittaa liikkumaan tilassa ja tekemään jotain, koska toiminta kertoo ihmisestä paljon. Kun laitatte henkilöt liikkumaan tilassa, saatte luotua kuvasta kolmiulotteisen näköisen. Hyvä toiminta elokuvassanne oli se, että Erkki auttaa hoivaamaan Heidin jalkaa. Tämä kertoi heti, että äreydestään huolimatta Erkki on hyväsydäminen ihminen.
Katsojalle ei myöskään pidä heti kertoa kaikkea, vaan katsojaa kannattaa pitää jännityksessä, kuten teitte hienosti alussa, kun henkilöt esiteltiin. Kiinnostuksen Erkin menneisyyteen olisi voinut herättää esimerkiksi niin, että Heidi kaataa vahingossa Erkin valokuvan ja Erkki hermostuu ja laittaa huolellisesti kuvan takaisin. Heidi kysyy, kuka kuvassa on, mutta Erkki ei heti halua kertoa. Erkin tarinasta olisi voinut osan puheesta jättää pois ja antaa muistikuvan kertoa tarina puheen sijaan. Kuvat ja näyttelijän hyvä näytteleminen nimittäin olisivat kertoneet vaimon lähtemisen ilman puhettakin.
Ikkunan läpi kuvattu kuva Heidistä ja Erkistä nauramassa lämpimässä kynttilän valossa oli hieno. Heti, kun minulle annettiin mahdollisuus oivaltaa itse, kuvan kautta, että heidän välilleen kehittyy yhteys, kohtaus sai minut liikuttumaan. Näyttelijöiden ilmaisu ja lämmin valo kertoivat kuvassa enemmän kuin sanat.
Lopussa on hyvä, että Erkki lähtee mökistään Heidin kanssa ulos. Erkin toiminta kertoi, että Heidi on saanut hänet muuttumaan. Olisi ollut hienoa, jos olisitte saaneet korvattua suuren osan selittävistä loppurepliikeistä joillain toiminnallisilla ja kuvallisilla ratkaisuilla.
Osaatte selvästi keksiä hyviä tarinoita, näytellä hienosti ja rakentaa koskettavia henkilöitä ja hyviä tunnelmia. Suosittelen, että seuraavassa elokuvassanne jätätte kaiken puheen pois ja keskitytte kertomaan tarinaa toiminnalla, kuvilla, lavastuksella, rekvisiitalla, leikkauksella ja äänillä. Silloin saatte paremmin käytettyä kekseliäisyyttänne ja kerronnasta tulee vielä kiinnostavampaa.
Onnea tuleville elokuvillenne!

Tekijät:
Onni Vesa, 15 (Käsikirjoittaminen, ohjaaminen, kuvaaminen, puvustus, editointi yms)
Anniina Lod, 16 (Ikä 15 elokuvaa kuvattaessa) (Käsikirjoittaminen, ohjaaminen, avustaminen, puvustus, näytteleminen)
Veera Huhtala, 15 (Avustaminen, valot, kuvaaminen)
Maris Jors, 15 (Maskeeraus)
Tanja Pelamo, 16 (Ikä 15 elokuvaa kuvattaessa) (Näytteleminen)
Aleksanteri Vilppala, 15 (Näytteleminen)

Kamera: Sony järjestelmäkamera ja Canon järjestelmäkamera

Ohjelmistot: Windows Movie Maker ja Pinnacle studio 18