OKO-films – Uni todeksi (5:00)

Eräänä aamuna Marko huomaa uniensa käyvän toteen. Kaikki ei kuitenkaan suju ongelmitta painajaisen yllättäessä.

Paikkakunta: Helsinki

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Todella taidokkaasti toteutettu elokuva mielenkiintoisella ja erittäin omaperäisellä käsikirjoituksella.
Harvoin näkee näin hienoa aloitusta elokuvalle, sillä tämä imaisee mukaansa heti ensi hetkestä lähtien. Juoni etenee sujuvasti ja yhtään turhaa kuvaa ei elokuvassa ole. Kuvat ovat todella hyvin mietittyjä ja kameran operointi ammattimaista. Kuvallisten erikoistehosteiden ja editoinnin hallinta on myös poikkeuksellisen taitavaa.
Valitettavasti varsinkin Helsinkiä tuntemattomalle saattaa jäädä hiukan epäselväksi koko kartan idea, sillä sitä ei ehkä esitellä tarpeeksi selvästi. Joillekin katsojille ne saattavat vain olla papereita lattialla. (toivottavasti ei näin kuitenkaan käynyt)
Myös elokuvan äänimaailma musiikkeineen on todella hyvää, suorastaan ammattilaistasoa. Koko paketti kerrassaan hieno näyttelijää myöten!

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Elokuvassa on kekseliäs ja omaperäinen tarina. Pidin siitä, että outoja tapahtumia ei selitelty mitenkään. Lopetus oli hauska ja ytimekäs.
Elokuvan alku, jossa poika juoksee metsässä, oli hienosti kuvattu ja leikattu. Toteutus näytti aivan ”oikealta” elokuvalta. Pojan ilmassa juoksemisesta kuljettiin sujuvasti sisälle lahjapaketin avaamiseen. Erityisesti sisätilan unijaksossa oli persoonallista kerrontaa. Leijuvat kuvat ja unen logiikalla kulkeva leikkaus loivat onnistuneesti univaikutelman.
Kaikki erikoistehosteet, kuten pojan juoksu ilmassa, varjo kastelemassa papereita ja veden kaato talon päälle, olivat todella hienosti tehtyjä. Oli hauskan yksinkertainen idea, että musta varjo muuttuu kepillä lyötäessä mustaksi kankaaksi.
Elokuvassa oli hyvää vauhtia ja leikkaus oli todella sujuvaa. Lopulta ei enää pysynyt kärryillä, mikä oli unta ja mikä totta, mutta se vain sopi elokuvaan. Pidin siitä, miten rohkeasti elokuvassa leikattiin paikasta ja kohtauksesta toiseen. Siirtymissä oli hienoja kuvallisia ratkaisuja. Yhä uusien unitavaroiden ilmestyminen pöydälle oli hauska leikkauksellinen ratkaisu.
Se, että kännykkä on ilmestynyt pojan kaappiin unesta, eikä ole ollut siellä ennen unta, ei tule kuvasta selville, vaan olette joutuneet turvautumaan selittävään puheeseen. Selittelevät repliikit ovat aina tylsiä. Katsojasta on aina kiinnostavampaa nähdä asia ja oivaltaa se itse. Tähän ensimmäiseen heräämiskohtaukseen olisi kannattanut pysähtyä ja keksiä kuvallisia ja toiminnallisia keinoja kertoa selkeästi se, että esine on siirtynyt unesta oikeaan maailmaan. Jokin muu esine kuin kännykkä olisi ehkä ollut parempi, koska muuten katsoja luulee vain, että uni on muistikuva siitä, miten poika sai eilen kännykän ja laittoi sen kaappiin. Esine olisi voinut olla jotain erikoisempaa (iso tukku seteleitä?) ja unen poika olisi voinut laittaa esineen erikoisempaan paikkaan. Kuvassa olisi myös kannattanut näyttää selkeämmin pojan hämmästys, kun hän herää ja löytää esineen unen paikasta. Sitten se, että poika päättää nukahtaa, jotta saa unesta lisää tavaroita, olisi kannattanut myös kertoa ilman ajatusääntä. Esimerkiksi niin, että äiti huutaa poikaa aamiaiselle, koska on kiire kouluun. Poika aikoo lähteä, mutta katsoo esinettä ja paneutuukin esinettä puristaen takaisin makuulle.
Nyt jokainen kohtaus oli sen verran vauhdikas, että elokuvasta tuli vähän tasarytminen. Vaikka tekisi toimintaelokuvaa, kannattaa leikkauksessa käyttää myös rytmin vaihdoksia, hitaita kohtia ja pysähdyksiä, silloin toiminnasta tulee kiinnostavampaa. Varsinkin kohtauksissa, jossa päähenkilö oivaltaa jotain ja tekee päätöksen, kuten alussa ja siinä kun hän päättää estää talon tuhoutumisen, kannattaa pysähtyä, jotta katsojalla on aikaa oivaltaa, mitä päähenkilö ajattelee. Kuvien ja leikkauksen ei ole tarkoitus kertoa vain siitä, mitä tapahtuu, vaan ennen kaikkea siitä, mitä henkilöt tuntevat ja ajattelevat. Pitäkää tämä mielessä seuraavassa elokuvassanne. Miettikää, miten kerrotte kuvallisilla ratkaisuilla henkilön tunteista ja ratkaisuista, jotta teidän ei tarvitse enää jälkiäänittää henkilölle selittävää ajatuspuhetta.
Teillä on selvästi persoonallisia ideoita, sekä taitoa ja kekseliäisyyttä toteuttaa ideoitanne. Jatkakaa ehdottomasti omien elokuvien tekemistä!

Tekijät:
Kauri Pälsi, 14 (Kuvaaja, ohjaaja, käsikirjoittaja, leikkaaja)
Oliver Watson, 14 (Näyttelijä, käsikirjoittaja)

Kamera: Canon 5d mark 2

Ohjelmistot: Hitfilm 4 pro

Lisää kirjoittajasta Kaikki kuvaa

2 kommenttia

  • Matias Kokko kirjoitti:
    21.04.2016 11:17 Kommentoi

    Loistavaa! Hienoa kuvausta ja näyttelyä 9/10

  • Empa kirjoitti:
    20.05.2016 04:42 Kommentoi

    Hyvä idea ja hienosti toteutettu!!! :)) Ehkä välillä hieman sekava, mutta eikös unetkin ole välillä sekavia?! 😀 Eli kuin aidosta unesta

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>