Dokumentissa selvitetään tamperelaisilta itseltään, mikä heidät tekee onnellisiksi.

Paikkakunta: Tampere

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Tämä dokumentti tekee ainakin katsojansa onnellisiksi heti alusta alkaen. Kauniilla ja havainnollisilla kuvilla kaupungilta, sekä autenttisten haastateltavien iloisilla kasvoilla ja pienillä sanoilla on saatu hyvin välitettyä katsojille se ajatus ja tunnelma, että kauneus on katsojan silmissä.
Koko elokuvan ajan soiva kaunis kitaramusiikki luo eteerisen tunnelman ja tuntuu kuin siirtyisi hetkeksi johonkin toiseen aikaan ja paikkaan, missä ei ole ollenkaan negatiivisia asioita. Vaikkakin elokuva oli myös visuaalisesti kaunis, niin kannattaa myös harjoitella lisää kameran operointia ja kuvan sommittelua, niin tulevista tuotannoista tulee vielä kauniimpia.
Dokumentaristien oma persoona välittyy elokuvasta poikkeuksellisen hyvin. Jatkakaa ehdottomasti elokuvien tekemistä!

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Elokuvassa oli hienon rauhallinen rytmi. Olitte selvästi onnistuneet luomaan haastattelutilanteeseen rennon ja lämpimän tunnelman, koska haastateltavat esiintyivät ja puhuivat luonnollisen ja vilpittömän oloisesti. Heidän puheitaan oli ilo kuunnella. Kaunis musiikki sopi elokuvaan.
Elokuvan alkukuva oli hyvä ja elokuvassa oli monia hyviä kuvanrajauksia, kuten alkukuvan jälkeinen laajakuva kadunkulmasta. Siinä kuvassa oli hyvää syvyyttä. Oli hyvä, että haastateltujen takana oli tilaa. Heti, kun yhden miehen takana oli seinä, oli kuva tylsemmän ja ahtaamman näköinen. Haastateltujen takana näkyi hyvin eri paikkoja Tampereesta. Mikäli aikaa vain olisi ollut riittävästi, olisi erilaisia paikkoja voinut etsiä vieläkin enemmän. Kaikki haastattelukuvat olisi kannattanut rajata niin, että myös tausta olisi ollut aina mahdollisimman ilmaiseva ja kertonut Tampereen eri puolista. Kaiken kaikkiaan kuvaus oli kuitenkin onnistunutta ja kaunista.
Elokuva oli todella hyvin leikattu. Välikuvina haastattelujen välissä oli joitakin todella hienoja ja oivaltavia havaintoja ympäristöstä, kuten kuva koskessa pyörivästä pallosta ja kuva mainoksesta, johon oli piirretty sydän. Rakkauslukko-kuva sopi hyvin ”rakkaani läheisyys” -kommentin jälkeen. Oli hyvä, että osa puheesta kuului välikuvien päällä. Elokuvaan tuli vaihtelua, kun jokaista kommenttia ei näytetty kasvokuvassa. ”Arjen pienet koukerot”-kommentti sopi hauskasti kuvaan koskessa pyörivästä pallosta. Oli kuitenkin hyvä, että jokainen välikuva ei kommentoinut suoraan ihmisten puhetta.
Lopun kuvat ihmisten katseista olivat hienoja. Kavereistaan puhuneen tytön kaveritkin tulivat mukavasti lopussa näkyviin. Hiljaiset kasvokuvat antoivat katsojalle aikaa katsoa rauhassa haastateltuja ja ajatella omaa onnellisuuttaan.
Elokuva sai minut hymyilemään ja liikuttumaan ja muistamaan, että elämähän on mukavaa.
Kiitos hienosta elokuvasta, jatkakaa omien elokuvien tekemistä!

Tekijät:
Pinja Sormunen, 15 (Kuvaus ja editointi)
Tiina Kurkioja, 15 (Haastatteleminen)

Kamera: Canon EOS 700D

Ohjelmistot: Pinnacle studio 16 ultimate