Video elämänkaaresta ja sen moninaisuudesta.

Paikkakunta: Helsinki

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Genrelleen vahvasti uskollinen laulaja ja video. Hieno keksintö kuljettaa videon tarinaa ympäri kaupunkia erilaisissa miljöissä ja pitää mukana vertauskuvallista soittorasiaa elämän ja kaiken muunkin rajallisuudesta. Kaikella on alku, keskikohta ja loppu.
Kuvat ovat pääasiassa todella hyvin sommiteltuja, vaihtelevia ja mielenkiintoisia katsoa. Muutamissa yksittäisissä kuvissa tosin oli kuvattavien kohteiden yläpuolella ehkä vähän liian paljon tyhjää tilaa, joten ne näyttivät vähän hassuilta, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla pilannut kokonaisuutta.
Elokuvassa olevat esiintyjät ovat kaiken ikäisiä, joka tuo siihen hyvin paljon lisää uskottavuutta. Video sopisi hyvin jopa Helsingin esittelyvideoksi. Kappaleen sanoitus on todella hyvä ja se jää helposti päähän soimaan. Varsinkin sen hokema/kertosäe ”Syö sun soppas enneku se jäähtyy”.

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Musiikkivideon idea näyttää soittorasiaa eri ihmisten käsissä, on todella hieno. Se herättää ajatuksia elämän tanssista, elämän rajallisuudesta ja hauraista hetkistä, jotka ovat luonamme vain kerran. Biisissä on hienot sanat ja sanoista saa kuunnellessa hyvin selvää. Nuori räppäri esiintyy kuvissa rohkeasti. On hyvä, että olette käyttäneet videossa eri ikäisiä ihmisiä. Se tuo videoon syvyyttä. Myös paikkoja, eri puolia Helsingistä, on näytetty monipuolisesti.
Aloituskuva on tehokas: soittorasia aukeaa lähikuvassa. Se saa heti kiinnostumaan videosta. Musiikki sopii hauskasti soittorasian pyörimiseen, vaikka on aivan eri tyylistä. Soittorasiakuvan jälkeinen yläkulmakuva kadusta on kauniisti rajattu. Maisemakuva pilvisestä rannasta on hieno ja nopeutetusti kulkevat pilvet sopivat kuvaan. Voimalaitosmiljöissä on hieno illan valo. Kuvat vanhasta pariskunnasta ovat koskettavia, niissä on aitoa lämpöä. Kuvaa, jossa pariskunta istuu/seisoo lumikentän edessä olisi voinut rajata hieman paremmin niin, että pariskunnan jalat olisivat näkyneet. Muuten tämä kuva on hieno. Pidin myös kuvasta, jossa poika seisoo paikoillaan soittorasia kädessään Stockmannin edessä ja ihmiset kulkevat nopeutetusti ohi. Tällainen kuva on aika moneen kertaan nähty, mutta sopii videoon. Kuva, jossa tyttö istuu soittorasia kädessään maailmanpyörä taustallaan, on todella kaunis. Pipo ratikassa istuvan pojan kasvoilla on omaperäinen idea.
Balettia tanssiva poika sopii hyvin soittorasiaideaan. Pojan asu sointuu myös hyvin ympäristön värisävyihin. Tämän kuvan rajausta olisi voinut hioa niin, että pojan jalat olisivat näkyneet kunnolla.
Kuvat, joissa poika räppää grillikioskin ja vessan edessä ovat mielestäni sellaisia, joita olen ennenkin nähnyt. Siksi pidin muista videon kuvista enemmän, vaikka poika esiintyykin todella hyvin ja rennosti. Vessa ja grillikioski toivat kuvan paikkoihin kuitenkin hyvää arkista vaihtelua.
Kuvissa olevista ihmisistä välittyy hyvää rauhallisuutta. Olette selvästi onnistuneet luomaan henkilöille turvallisen olon kameran edessä, mikä on tärkeä asia, koska se välittyy heti rentona luonnollisuutena kuvassa.
Jatkakaa ihmeessä omien videoiden tekemistä ja kokeilkaa seuraavaksi vaikka oman fiktiivisen lyhytelokuvan tekoa. Käyttäkää siinäkin paikkoja yhtä monipuolisesti ja panostakaa siihen, että henkilöt esiintyvät kameran edessä yhtä aidosti kuin tässäkin videossa. Suosittelen jatkossakin jättämään puheen elokuvista minimiin, jottette joudu kiusaukseen turvautua selitteleviin repliikkeihin. Kertokaa sen sijaan toiminnalla, kuvilla ja leikkauksella.
Onnea tuleville elokuvillenne ja musiikkivideoillenne!

Tekijät:
Anton Bardy, 12 (leikkaaja, käsikirjoittaja)
Timo Kalliokoski, 13 (näyttelijä, käsikirjoittaja, musiikki)
Pauli Nilsson, 12 (Kuvaaja)
Lumi Lehtonen, 12 (Ohjaaja)

Musiikkivideon biisi: Stindemi – Yheksän elämää

Kamera: Canon EOS Digital Rebel T1i ja GoPro

Ohjelmistot: iMovie

Joen varrella istuu tyttö murheen murtamana. Kuitenkin asia alkaa pian muuttua, kun hänen luokseen tulee tuntematon tyttö, joka kertoo kaikista elämän iloista.

Paikkakunta: Imatra

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Hauska hyvänmielen kappale ja video. Hyvä esimerkki ”tyttöenergiasta”. Videota katsoessa suu alkaa väkisinkin kääntyä hymyyn, joten se toteuttaa hyvin sanomansa. Tarttuva positiivissävytteinen kappale jää helposti soimaan päähän korvamadoksi.
Laulun sanat ovat mielenkiintoiset ja hyvin kirjoitetut sekä tekijöidensä näköiset. Elokuvan tapahtumat tukevat hyvin tarinaa ja ne ovat hyvin ja taidokkaasti toteutettuja.
Laulajien huulisynkat osuvat myös hyvin kohdilleen, ja he ovat varsin luontevia ja taitavia kameran edessä, joten toivottavasti jatkavat esiintymistä ja elokuvien tekoa. Sekä kaiken ”taustatyön”, eli kuvauksen, leikkauksen ja musiikin tekijän soisi myös jatkavan elokuvaharrastuksen parissa.

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Tämä oli ihanan valoisa ja vilpitön video! Tytöt esiintyivät todella rohkeasti ja aidosti ja uskalsivat hienosti laittaa itsensä likoon kameran edessä. Tyttöjen lämmin ystävyys välittyi koskettavasti katsojalle.
Tanssikoreografia oli todella hauska ja energinen.
Laulun sanat olivat hyvät ja sanoista sai kuunnellessa hyvin selvää. Kappaleessa oli tarttuva melodia. Laulu oli hyvin huulisynkassa kuvassa laulavien tyttöjen kanssa.
Paikka, jossa surullinen tyttö istuu, oli hyvin valittu. Takaapäin nähty tyttö kylmän veden äärellä näytti yksinäiseltä. Alkukuva, jossa kuva kulkee tietä pitkin, oli hieman liian tärisevä. Kuvan tärinä kannattaa ottaa huomioon käsivaralta kuvattaessa. Pieni tärinä voi toimia tyylikeinona, mutta kovin tärisevää kuvaa on raskasta katsoa.
Puvustuksessa hyvä yksityiskohta oli, että iloisemmalla tytöllä oli iloisemman värinen pääpanta. Tikkareita oli hauskasti käytetty läpi videon, niiden käyttö toi videolle hyvän kaaren. Ensin surullinen tyttö syö tikkaria yksinään, sitten tikkareita käytettiin mikrofoneina ja lopussa niillä skoolattiin.
Leikkaus oli sujuvaa ja tapahtumat soljuivat hyvin eteenpäin. Erityisen hieno leikkaus oli kohdassa, jossa tyttö pyörähtää tiellä ja siitä leikataan suoraan rannalle, jossa sama liike jatkuu.
Seuraavassa videossa suosittelen käyttämään rohkeammin eri kuvakokoja ja kuvakulmia. Tässä videossa oli lähinnä puolikuvaa ja kokokuvaa. Erilaiset kuvakoot olisivat tuoneet videoon vaihtelua ja lisää rytmiä. Välillä olisi voinut näyttää esimerkiksi alakulmasta kuvattua lähikuvaa käsistä, jotka kolauttavat tikkarit yhteen.
Suosittelen työryhmälle lämpimästi omien elokuvien tekemisen jatkamista. Seuraavaksi voitte kokeilla vaikka oman fiktiivisen lyhytelokuvan tekemistä. Kokeilkaa jättää siitä puhe aivan minimiin, ja kertokaa tarinaa toiminnalla, kuvilla ja leikkauksella. Käyttäkää rohkeasti eri kuvakulmia ja kuvakokoja, erilaisia paikkoja, leikkausta ja äänimaailmaa.
Tekemisen iloa tuleviin elokuviinne ja musiikkivideoihinne!

Tekijät:
Hilkka Kekäle, 12.v (Laulu, näyttely)
Esteriina Papinniemi, 12.v (Laulu, nättely, sanoitus)
Kaisa Äijö, 12.v (Kuvaus, leikkaus, sanoitus, sävellys)

Musiikkivideon biisi: Ilopillerit – Nauru pidentää ikää

Kamera: Nokia Lumia 920

Ohjelmistot: Windows Movie Maker