Seurataan Emman, savuttoman tytön päivää, mihin kuuluu tupakkaan riippuvaiset kaverit, jotka koittavat painostaa Emmaakin polttamaan. Ohessa huomataan myös tupakoinnin haittoja kavereiden kautta. Voiko Emmakin sortua?
Paikkakunta: Kuhmo
Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:
Kaunis ja runollinen tubettamistyylinen elokuva vakavasta aiheesta. Hienoja tunnelmallisia kuvia ja hyvää leikkausta. Elokuva on hyvin lähellä seurantadokumenttia, jossa seurattava kohde on dokumentaristi itse.
Kuten elokuvan lopussa todetaankin, niin jokainen tekee itse omat valintansa. Myös elokuvan tekeminen on valintojen tekemistä; minkälainen käsikirjoitus, missä aiotaan kuvata, mitä päätetään kuvata, ja mitä kuvia niistä lopulta käyttää, minkälaista musiikkia käytetään jne. Tekijät ovat onnistuneet omissa valinnoissaan elokuvan (ja myös tupakoinnin) suhteen erinomaisesti, sillä kokonaisuus on hyvin onnistunut. Hyvin valittu kepeä musiikki tekee elokuvasta helposti seurattavan ja kuvat sekä kohtaukset soljuvat miellyttävästi eteenpäin.
Pääosan näyttelijä osoittaa omalla esimerkillään ja päättäväisyydellään, että jos luottaa itseensä tarpeeksi, kaikki on mahdollista. Hienoa!
Tekijät:
Kiia Seilonen, 17 (Näyttelijä, editoija, käsikirjoittaja, kuvaaja)
Christina Piirainen, 17 (Näyttelijä, käsikirjoittaja)
Sami Heikkinen, 18 (Näyttelijä)
Kamera: Canon G10, Canon eos 600D, Huawei Honor 7-kännykkäkamera
Musiikkivideo kertoo 6.luokkalaisen elämästä esimerkkiviikon avulla.
Paikkakunta: Hartola
Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:
Video imaisee välittömästi mukaansa itämaisella tvistillä höystetyn soundin tahdissa. Kappaleen tarinaan on helppo samaistua, vaikka katsojan omista kouluvuosista olisikin kerennyt vierähtämään jo useampikin vuosi.
Aina ei ole välttämättä paras ratkaisu se, että kappaleen sanat ovat täysin yhteneviä kuvissa näkyviin tapahtumiin, mutta tässä videossa se ratkaisu toimii hyvin. Kuvat ovat kauttaaltaan hyvin suunniteltuja ja sopivan mittaisia. Kertosäkeen toistaminen jokaisen päivän jälkeen on myös toimiva, ja se jääkin hyvin mieleen.
Kaikki esiintyjät ovat varsin luontevia ja uskottavia. Seuraavaa videota odotellessa.
Biisin sanat ovat hauskat ja tunnistettavat jokaiselle, joka on, tai on joskus ollut koululainen. Kultahileen putoaminen paperille videon alussa on hyvä idea ja herättää katsojan kiinnostuksen. Biisi alkaa hienolla itämaisvaikutteisella melodialla ja on muutenkin tarttuva.
Kaikki nuoret esiintyvät hyvin kameran edessä. Sekä musiikin sanoissa että videon kuvissa toistuu kertosäkeen aikana hauskasti koululaisen puuduttavan samanlaisena toistuva arki. Hauska yksityiskohta on, että nukkumaanmenoaika on aina 0:01, oli sitten arki tai viikonloppu. Leikkauksessa on hyvä musiikkiin sopiva rytmi.
Videossa kuvat näyttävät aina täsmälleen saman asian kuin minkä sanat kertovat. Tässä videossa se ei minua haitannut, mutta yleensä kuvassa kannattaa aina näyttää jotain muuta kuin mitä puheessa kerrotaan. Kuvalla kannattaa luoda puheeseen uusia ulottuvuuksia, eikä vain toistaa samaa asiaa.
Useissa videon kuvissa nuorten takana näkyi seinä, mikä teki kuvista kaksiulotteisen näköisiä. Tällaisia kuvia olivat esimerkiksi koulukirjojen luku pyöreän pöydän ääressä. Heti, kun kuvassa oli syvyyttä, kuten kuvassa, jossa tyttö istuu käytävällä, kuvasta tuli kiinnostavamman näköinen. Yleissääntönä näyttelijän taustalla kannattaa aina olla tilaa. Jo se, että taustalla näkyy nurkka, eikä suora seinä, tekee kuvasta paremman. Kuvatessa kannattaa huomioida, että myös tausta on kiinnostava ja ilmaiseva. Luokassa istumisiin olisi voinut laittaa useampia oppilaita istumaan niin, että osa olisi istunut etualalla ja osa heidän takanaan. Kun ihmisiä on kuvassa etu- ja taka-alalla, kuvasta tulee kolmiulotteisempi. Yläkulmasta kuvattu kuva, joka kulki eteenpäin näyttäen oppilaiden koulukirjoja oli hyvä, koska tässä kuvassa oli liikettä ja kuvakulman vaihdos toi videoon vaihtelua.
Olitte hyvin onnistuneet lavastamaan koulutilat kodin näköisiksi. Mikäli olisi ollut mahdollista, olisi ollut vielä parempi, jos olisitte oikeasti voineet kuvata jonkun kotona. Silloin video olisi ollut vielä uskottavampi. Koulu on kuvauspaikkana aika rajaava, joten aina on hyvä, jos videoon saa useampia paikkoja.
Jatkakaa omien videoiden tekemistä, ja kokeilkaa seuraavaksi vaikka oman fiktiivisen lyhytelokuvan tekemistä. Kokeilkaa seuraavassa elokuvassanne jättää kertova puhe kokonaan pois ja luottakaa siihen, että saatte kerrottua tarinanne toiminnan, kuvien ja leikkauksen keinoin. Voitte myös itse äänittää ääniä tai etsiä niitä netistä ja leikata ääniä kuviin ja luoda siten omia äänimaailmoja. Musiikkia osaattekin jo hyvin tehdä.
Onnea tuleville elokuvillenne ja musiikkivideoillenne!
Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:
Genrelleen vahvasti uskollinen laulaja ja video. Hieno keksintö kuljettaa videon tarinaa ympäri kaupunkia erilaisissa miljöissä ja pitää mukana vertauskuvallista soittorasiaa elämän ja kaiken muunkin rajallisuudesta. Kaikella on alku, keskikohta ja loppu.
Kuvat ovat pääasiassa todella hyvin sommiteltuja, vaihtelevia ja mielenkiintoisia katsoa. Muutamissa yksittäisissä kuvissa tosin oli kuvattavien kohteiden yläpuolella ehkä vähän liian paljon tyhjää tilaa, joten ne näyttivät vähän hassuilta, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla pilannut kokonaisuutta.
Elokuvassa olevat esiintyjät ovat kaiken ikäisiä, joka tuo siihen hyvin paljon lisää uskottavuutta. Video sopisi hyvin jopa Helsingin esittelyvideoksi. Kappaleen sanoitus on todella hyvä ja se jää helposti päähän soimaan. Varsinkin sen hokema/kertosäe ”Syö sun soppas enneku se jäähtyy”.
Musiikkivideon idea näyttää soittorasiaa eri ihmisten käsissä, on todella hieno. Se herättää ajatuksia elämän tanssista, elämän rajallisuudesta ja hauraista hetkistä, jotka ovat luonamme vain kerran. Biisissä on hienot sanat ja sanoista saa kuunnellessa hyvin selvää. Nuori räppäri esiintyy kuvissa rohkeasti. On hyvä, että olette käyttäneet videossa eri ikäisiä ihmisiä. Se tuo videoon syvyyttä. Myös paikkoja, eri puolia Helsingistä, on näytetty monipuolisesti.
Aloituskuva on tehokas: soittorasia aukeaa lähikuvassa. Se saa heti kiinnostumaan videosta. Musiikki sopii hauskasti soittorasian pyörimiseen, vaikka on aivan eri tyylistä. Soittorasiakuvan jälkeinen yläkulmakuva kadusta on kauniisti rajattu. Maisemakuva pilvisestä rannasta on hieno ja nopeutetusti kulkevat pilvet sopivat kuvaan. Voimalaitosmiljöissä on hieno illan valo. Kuvat vanhasta pariskunnasta ovat koskettavia, niissä on aitoa lämpöä. Kuvaa, jossa pariskunta istuu/seisoo lumikentän edessä olisi voinut rajata hieman paremmin niin, että pariskunnan jalat olisivat näkyneet. Muuten tämä kuva on hieno. Pidin myös kuvasta, jossa poika seisoo paikoillaan soittorasia kädessään Stockmannin edessä ja ihmiset kulkevat nopeutetusti ohi. Tällainen kuva on aika moneen kertaan nähty, mutta sopii videoon. Kuva, jossa tyttö istuu soittorasia kädessään maailmanpyörä taustallaan, on todella kaunis. Pipo ratikassa istuvan pojan kasvoilla on omaperäinen idea.
Balettia tanssiva poika sopii hyvin soittorasiaideaan. Pojan asu sointuu myös hyvin ympäristön värisävyihin. Tämän kuvan rajausta olisi voinut hioa niin, että pojan jalat olisivat näkyneet kunnolla.
Kuvat, joissa poika räppää grillikioskin ja vessan edessä ovat mielestäni sellaisia, joita olen ennenkin nähnyt. Siksi pidin muista videon kuvista enemmän, vaikka poika esiintyykin todella hyvin ja rennosti. Vessa ja grillikioski toivat kuvan paikkoihin kuitenkin hyvää arkista vaihtelua.
Kuvissa olevista ihmisistä välittyy hyvää rauhallisuutta. Olette selvästi onnistuneet luomaan henkilöille turvallisen olon kameran edessä, mikä on tärkeä asia, koska se välittyy heti rentona luonnollisuutena kuvassa.
Jatkakaa ihmeessä omien videoiden tekemistä ja kokeilkaa seuraavaksi vaikka oman fiktiivisen lyhytelokuvan tekoa. Käyttäkää siinäkin paikkoja yhtä monipuolisesti ja panostakaa siihen, että henkilöt esiintyvät kameran edessä yhtä aidosti kuin tässäkin videossa. Suosittelen jatkossakin jättämään puheen elokuvista minimiin, jottette joudu kiusaukseen turvautua selitteleviin repliikkeihin. Kertokaa sen sijaan toiminnalla, kuvilla ja leikkauksella.
Onnea tuleville elokuvillenne ja musiikkivideoillenne!
Tekijät:
Anton Bardy, 12 (leikkaaja, käsikirjoittaja)
Timo Kalliokoski, 13 (näyttelijä, käsikirjoittaja, musiikki)
Pauli Nilsson, 12 (Kuvaaja)
Lumi Lehtonen, 12 (Ohjaaja)
Mitä tapahtuu, kun sorrut? Tässä näet tytön tarinan, kun hän tutustuu tupakkaan.
Paikkakunta: Lempäälä
Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:
Kauniisti kuvattu ja kerrottu tarina. Elokuvassa kuvataan hyvin realistisesti tupakka-addiktion aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia. Humoristinen tyyli on hyvä valinta, sillä sillä on onnistuttu välttämään kaikenlainen syyllistäminen ja osoittelu, joten elokuvan hyvä sanoma puree katsojaansa tehokkaasti.
Yksittäiset kohtaukset ovat todella onnistuneita ja hyvin näyteltyjä. Tupakka-asu on yksinkertaisuudessaan nerokas keksintö ja savun tuleminen asun sisältä on niin tarinankerronnallisestikin kuin myös kuvallisestikin komean näköistä.
Hyvin valittu musiikki tukee tarinaa hienosti ja antaa elokuvalle hienon pohjavireen. Mainiota! Jatkakaa ihmeessä elokuvien tekemistä!
Joen varrella istuu tyttö murheen murtamana. Kuitenkin asia alkaa pian muuttua, kun hänen luokseen tulee tuntematon tyttö, joka kertoo kaikista elämän iloista.
Paikkakunta: Imatra
Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:
Hauska hyvänmielen kappale ja video. Hyvä esimerkki ”tyttöenergiasta”. Videota katsoessa suu alkaa väkisinkin kääntyä hymyyn, joten se toteuttaa hyvin sanomansa. Tarttuva positiivissävytteinen kappale jää helposti soimaan päähän korvamadoksi.
Laulun sanat ovat mielenkiintoiset ja hyvin kirjoitetut sekä tekijöidensä näköiset. Elokuvan tapahtumat tukevat hyvin tarinaa ja ne ovat hyvin ja taidokkaasti toteutettuja.
Laulajien huulisynkat osuvat myös hyvin kohdilleen, ja he ovat varsin luontevia ja taitavia kameran edessä, joten toivottavasti jatkavat esiintymistä ja elokuvien tekoa. Sekä kaiken ”taustatyön”, eli kuvauksen, leikkauksen ja musiikin tekijän soisi myös jatkavan elokuvaharrastuksen parissa.
Tämä oli ihanan valoisa ja vilpitön video! Tytöt esiintyivät todella rohkeasti ja aidosti ja uskalsivat hienosti laittaa itsensä likoon kameran edessä. Tyttöjen lämmin ystävyys välittyi koskettavasti katsojalle.
Tanssikoreografia oli todella hauska ja energinen.
Laulun sanat olivat hyvät ja sanoista sai kuunnellessa hyvin selvää. Kappaleessa oli tarttuva melodia. Laulu oli hyvin huulisynkassa kuvassa laulavien tyttöjen kanssa.
Paikka, jossa surullinen tyttö istuu, oli hyvin valittu. Takaapäin nähty tyttö kylmän veden äärellä näytti yksinäiseltä. Alkukuva, jossa kuva kulkee tietä pitkin, oli hieman liian tärisevä. Kuvan tärinä kannattaa ottaa huomioon käsivaralta kuvattaessa. Pieni tärinä voi toimia tyylikeinona, mutta kovin tärisevää kuvaa on raskasta katsoa.
Puvustuksessa hyvä yksityiskohta oli, että iloisemmalla tytöllä oli iloisemman värinen pääpanta. Tikkareita oli hauskasti käytetty läpi videon, niiden käyttö toi videolle hyvän kaaren. Ensin surullinen tyttö syö tikkaria yksinään, sitten tikkareita käytettiin mikrofoneina ja lopussa niillä skoolattiin.
Leikkaus oli sujuvaa ja tapahtumat soljuivat hyvin eteenpäin. Erityisen hieno leikkaus oli kohdassa, jossa tyttö pyörähtää tiellä ja siitä leikataan suoraan rannalle, jossa sama liike jatkuu.
Seuraavassa videossa suosittelen käyttämään rohkeammin eri kuvakokoja ja kuvakulmia. Tässä videossa oli lähinnä puolikuvaa ja kokokuvaa. Erilaiset kuvakoot olisivat tuoneet videoon vaihtelua ja lisää rytmiä. Välillä olisi voinut näyttää esimerkiksi alakulmasta kuvattua lähikuvaa käsistä, jotka kolauttavat tikkarit yhteen.
Suosittelen työryhmälle lämpimästi omien elokuvien tekemisen jatkamista. Seuraavaksi voitte kokeilla vaikka oman fiktiivisen lyhytelokuvan tekemistä. Kokeilkaa jättää siitä puhe aivan minimiin, ja kertokaa tarinaa toiminnalla, kuvilla ja leikkauksella. Käyttäkää rohkeasti eri kuvakulmia ja kuvakokoja, erilaisia paikkoja, leikkausta ja äänimaailmaa.
Tekemisen iloa tuleviin elokuviinne ja musiikkivideoihinne!
Elokuva kertoo miehestä, jolla pilkkiminen ei suju.
Paikkakunta: Vesilahti
Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:
Erittäin hyvää huumoria. Elokuvantekijät todistivat jälleen, että toisto on tehokasta ja plussana vielä yllättävä loppu. Loistava musiikinvalinta kruunasi teoksen.
Tekijät:
Ronja L., 15 (Ohjaaja, näyttelijä ja editoija)
Alina L., 17 (Kuvaaja ja editoija)
Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:
Todella hyvä kappale ja luontevat esiintyjät. Video on myös tekniseltä tasoltaan varsin hyvä. Kappaleen sanat ovat hyvät ja tarina koskettaa läheisesti varmasti kaikkia Suomen lapsia.
Tekijät:
Luna Lopes, 8 (Sanoittaja ja säveltäjä)
Mandy Djateu, 8 (Sanoittaja ja säveltäjä)
Martin kukkasuojaksi rakentaman talon nousu ja tuho.
Paikkakunta: Lieto
Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:
Hieno animaatio Chaplinin hengessä. Mahtava musiikin valinta ja hienosti käytetty päähahmolla erilaisia ilmeitä kuvaamaan tunnetiloja. Seuraavalla kerralla voi miettiä, voisiko väliplansseja olla muutama vähemmän.
Tekijät:
Olivia Kurppa, 7 v (Käsikirjoitus, animointi, ohjaus)
Emilia Kurppa, 12 v (Käsikirjoitus, apulais-animaattori)
Gissu-niminen kissa heitetään ulos kodistaan, mutta hetken kaupungilla harhailun jälkeen Gissu löytää uuden kodin.
Paikkakunta: Siuntio
Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:
Tunnelmaltaan ja miljööltään aivan mahdottoman hieno elokuva. Musiikin valinta ja kauttaaltaan erittäin hyvä äänimaailma olivat hyvin onnistuneita. Jatkakaa samaa rataa, hienoa!
Tekijät:
Emilia Kajasviita, 17 vuotta (Käsikirjoitus, kuvaus, ohjaus, piirroshahmot, editointi, toteutus)
Katariina Kajasviita, 18 vuotta (kuvaus)
Milja Kajasviita, 12 vuotta (äänitehosteet)
Iina Kajasviita, 9 vuotta (ääninäyttelijä ja äänitehosteet)
Jaana Kajasviita, 43 vuotta (ääninäyttelijä)
Kari Kajasviita, 43 vuotta (ääninäyttelijä)
Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:
Erittäin tärkeää kansanperinteen taltioimista. Hienosti rajattuja kuvia, joissa monessa käsityöt ja niiden tekeminen olivat pääosassa, eikä ihmiset, eli juuri niin kuin elokuvan nimikin lupaa. Dokumentti on valmista opetusvideomateriaalia, mutta ehkä olisi ollut kiva tietää, mitä käsitöitä henkilöt tekivät.
Tekijät:
Suvi Kälviäinen, 12 (kuvaaja,ohjaaja,leikkaaja,editoija)
