Kanasalaatti on lastenelokuvaformaattiin puettu kuvaus Lauran elämää kohdanneesta tragediasta ja hänen yrityksestään saada apua kipeään tilanteeseen.
Miten elokuva käsittelee mielenterveyttä: Tunnekylmä perhe. Vaikeat asiat lakaistu maton alle. Ei saa puhua, ei saa tuntea, ei saa elää. Jos kaikki täytyy padota pään sisälle, kuka voi keventää painolastia? Kaikki keinot käytössä ystäviä ja koulukuraattoria myöten, mutta lopulta jäät yksin. Musertavaa, ahdistavaa, lamauttavaa. Elämä on.
Paikkakunta: Somero
Tekijät:
Renja H., 14 (näyttelijä, puvustaja/maskeeraaja)
Mira K., 14 (puvustaja/maskeeraaja)
Hannele K., 14 (puvustaja/maskeeraaja)
Lumia K., 14 (näyttelijä)
Jasmin L., 14 (puvustaja/maskeeraaja)
Elsa M., 14 (puvustaja/maskeeraaja)
Lauri M., 14 (näyttelijä)
Emma N., 14 (näyttelijä)
Iida N., 14 (puvustaja)
Oili O., 14 (näyttelijä)
Koobe S., 14 (kuvaaja ja leikkaaja)
Poika treenaa tullakseen meksikolaiseksi painijaksi.
Ympäristö: Elokuva käsittelee hienovaraisesti ilmastonmuutosta. Meksikolainen painija ja koalat edustavat molemmat harvinaista lajia. Lopussa koalat ovat kuolleet metsäpalon seurauksena ja meksikolainen painija lopettanut ruoan puutteen takia. Molempien lajien tarina on päättynyt ilmastonmuutoksen takia.
Musiikkivideo, jossa lauletaan ja räpätään ilmastonmuutoksesta, kertakäyttökulttuurista ja eläimistä, jotka joutuvat vaaraan ilmastonmuutoksen edetessä.
Ympäristö: Biisissä lauletaan kertakäyttökulttuurista ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä. Musiikkivideon alussa tyttö laskee iloisena pulkalla mäkeä ja nauttii valkeasta talvesta. Videon lopussa lunta ei kuitenkaan enää ole ilmastonmuutoksen takia.
Leikkausohjelma: Adobe Animate, Premiere Pro, After Effects, Adobe Audition
Muuta tietoa elokuvasta / huomioitavaa: Idea elokuvaan syntyi vasta kaksi viikkoa ennen kisan viimeistä palautuspäivää. Koko projekti on siis toteutettu melko kiireisellä aikataululla.
Tanssiteos, joka ottaa kantaa luonnon häviämiseen.
Ympäristö: Elokuvassa roskat lisääntyvät aina kohtauksen vaihtuessa. Sillä kulutamme ja siksi roskastamme koko ajan enemmän. Ensimmäisessä kohtauksessa yksi haluaa jäädä luontoon. Ympäristö nimittäin vaihtuu koko ajan karummaksi. Elokuva miettii sitä, joudummeko joskus kokonaan sisätiloihin, koska pilaamme luonnon.
Muuta tietoa elokuvasta / huomioitavaa: Elokuvan kaupunginjohtaja haastattelu oli sovittu kuvattavan paikan päällä, mutta koronapandemian takia emme voineet, joten johtaja kuvasi sen puhelimellaan, jolloin laatu on huonompi kuin piti. Meillä oli myös aikuinen avustaja, joka lainasi meille kalustoa.
Nuori ilmastoaktivisti Joel käy viikonloppuisin protestoimassa kaupungilla. Hänellä alkaa toivo loppua, kun kukaan ei huomioi häntä tai liity seuraan. Lopulta jotain tapahtuu ja kaikki muuttuu.
Ympäristö: Elokuvan päähenkilö Joel on ilmastoaktivisti ja elokuva pyörii siten ympäristöteeman ympärillä.
A young woman is writing a letter expressing frustration she feels caused by the person the letter is addressed to.
Nuori nainen kirjoittaa kirjettä, jossa hän ilmaisee turhautumisensa kirjeen saajalle.
Ympäristö: In order to express my feelings of devastation regarding the climate crisis, I decided to use symbolism in my short film. I wanted to demonstrate Earth’s perspective and feeling towards the subject. The young woman in the short film is Mother Nature herself. This is not revealed until the end. She writes a letter expressing her frustration over how badly she has been treated throughout the years and thinks she was betrayed by the person she writes the letter to. At the end of the film, the mysterious person who is going to receive the letter is revealed. That person symbolizes all human beings living on Earth, therefore us. We continuously take advantage of nature by destroying and neglecting it, never thinking of the consequences it has on the ecosystems. This is the reason why I wanted to humanize nature in order to evoke a sense of empathy in the audience and therefore encourage them to take action against climate change.
Jotta voisin ilmaista tunteeni ilmastokriisistä johtuvaa tuhoa kohtaan, päätin käyttää symboliikkaa lyhytelokuvassani. Halusin osoittaa Maan näkökulman ja tunteet imastokriisin kohtaan. Elokuvan nuori nainen on itse Luontoäiti. Tätä seikkaa ei kuitenkaan kerrota ennen elokuvan loppua. Luontoäiti kirjoittaa kirjeen, jossa hän tuo ilmi hänen turhautumisensa sitä kohtaan, kuinka huonosti häntä on kohdeltu vuosien varrella. Hän ajattelee, että kirjeen saaja on pettänyt hänet. Kirjeen lopussa salaperäinen kirjeen saaja paljastuu. Kirjeen saaja symbolisoi kaikkia meitä ihmisiä maapallolla. Me käytämme luontoa jatkuvasti hyväksi tuhoten ja laiminlyöden sitä, koskaan ajattelematta seurauksia, joita sillä on ekosysteemeille. Halusin siis inhimillistää luonnon elokuvassani, jotta se herättäisi empatian tunteita katsojissa ja siten rohkaista heitä toimimaan ilmastonmuutosta vastaan.