20
huh
4

Antmedia: Tieturvaa (2:03)

Kirjoittanut Elokuvat, Elokuvat 2016, Finalistit 2016, Kaikki elokuvat4 kommenttia

Animaatio kertoo vaaratilanteista liikenteessä, silloin kun ollaan ajattelemattomia ja piittaamattomia: pienet valinnat ratkaisevat!

Paikkakunta: Rovaniemi

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Erittäin hienosti tehty vaha-animaatio, monilta osa-alueiltaan lähes ammattilaistasoa. Nuket ovat todella hyvin mietittyjä ja toteutettuja lippiksiä, sekä autonpesijämiehen lyhyttä paitaa myöten. Myös lavasteet ovat toimivat ja liikkuvat pilvet ja koulun kello luovat aitouden tunnelmaa.
Elokuvan tarinat ja opetukset ovat erittäin tärkeitä ja aina ajankohtaisia, joten kuten jo sanottu, niin tämä video kelpaisi tällaisenaan liikenneviraston mainosvideoksi.
Äänimaailmaan on myös kiinnitetty huomiota ja se onkin erittäin hyvin onnistunut. Kuvat ovat monipuolisia ja hyvin rakennettu. Kirsikkana kakun päällä on kuvan meneminen epätarkaksi miehen juodessa (ilmeisesti) alkoholia.

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Kari Juusonen):

Elokuvassa muistutetaan autoilun vaaroista vaha-animaation keinoin.
Tieturvaa on animoitu hienosti, kaikki toiminta on selkeää ja laajassakin kuvakoossa hahmojen fiilikset välittyvät. Erityismaininta vesiefekteistä auton pesemisen yhteydessä ja autokuski hypystä autoonsa heti viinapullon särkemisen jälkeen, molemmissa tapauksissa on ilo katsoa ihan vaan animaatioliikettä sinänsä.
Elokuvan maailma on hauskalla tavalla kompakti, ikäänkuin pieni idyllinen kylä jossa kaikki olisi kunnossa – jos yksi avoautollaan töhöttävä pölvästi vaan saisi kuria kaahaamiselleen.
Elokuvan alussa kaikki on kunnossa, joku köröttelee rauhallista vauhtia koulun ohi autollaan, pilvet liukuvat taivaalla. Vaikka vaikuttaa siltä ettei mitään tapahdu, on tämäkin tärkeä osa lopullista elokuvaa. Jotta idyllin voi rikkoa täytyy se ensin rakentaa. On kummallista miten pienillä merkeillä hurjastelijasta rakentuu vähän itseään täynnä oleva hahmo, avoauto, iso rannekello ja outo laine tukassa riittävät jo siihen että suhtaudun häneen varauksella. Ja jatkossa nähdäänkin että äijä on törppö.
Elokuvan rytmi on hyvä ja leikkaus osoittaa samaa hyvää rytmitajua joka tekee animaatiosta hauskaa seurattavaa. Tässä on lyhyt animaatio jossa silmä lepää, näin valmista animaatiota harvoin näkee. Onnittelut tekijöille!

Tekijät:
Antti Nuorti, 13 (Käsikirjoitus, hahmot, ohjaus , editointi)
Nico Heikkilä, 13 (Animointi, editointi)
Iiro Pitkänen, 13 (Animointi, editointi)

Kamera: iPad

Ohjelmistot: Dragon

20
huh
3

TiPi Studio – Mikä tekee tamperelaiset onnellisiksi? (2:49)

Kirjoittanut Elokuvat, Elokuvat 2016, Finalistit 2016, Kaikki elokuvat3 kommenttia

Dokumentissa selvitetään tamperelaisilta itseltään, mikä heidät tekee onnellisiksi.

Paikkakunta: Tampere

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Tämä dokumentti tekee ainakin katsojansa onnellisiksi heti alusta alkaen. Kauniilla ja havainnollisilla kuvilla kaupungilta, sekä autenttisten haastateltavien iloisilla kasvoilla ja pienillä sanoilla on saatu hyvin välitettyä katsojille se ajatus ja tunnelma, että kauneus on katsojan silmissä.
Koko elokuvan ajan soiva kaunis kitaramusiikki luo eteerisen tunnelman ja tuntuu kuin siirtyisi hetkeksi johonkin toiseen aikaan ja paikkaan, missä ei ole ollenkaan negatiivisia asioita. Vaikkakin elokuva oli myös visuaalisesti kaunis, niin kannattaa myös harjoitella lisää kameran operointia ja kuvan sommittelua, niin tulevista tuotannoista tulee vielä kauniimpia.
Dokumentaristien oma persoona välittyy elokuvasta poikkeuksellisen hyvin. Jatkakaa ehdottomasti elokuvien tekemistä!

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Elokuvassa oli hienon rauhallinen rytmi. Olitte selvästi onnistuneet luomaan haastattelutilanteeseen rennon ja lämpimän tunnelman, koska haastateltavat esiintyivät ja puhuivat luonnollisen ja vilpittömän oloisesti. Heidän puheitaan oli ilo kuunnella. Kaunis musiikki sopi elokuvaan.
Elokuvan alkukuva oli hyvä ja elokuvassa oli monia hyviä kuvanrajauksia, kuten alkukuvan jälkeinen laajakuva kadunkulmasta. Siinä kuvassa oli hyvää syvyyttä. Oli hyvä, että haastateltujen takana oli tilaa. Heti, kun yhden miehen takana oli seinä, oli kuva tylsemmän ja ahtaamman näköinen. Haastateltujen takana näkyi hyvin eri paikkoja Tampereesta. Mikäli aikaa vain olisi ollut riittävästi, olisi erilaisia paikkoja voinut etsiä vieläkin enemmän. Kaikki haastattelukuvat olisi kannattanut rajata niin, että myös tausta olisi ollut aina mahdollisimman ilmaiseva ja kertonut Tampereen eri puolista. Kaiken kaikkiaan kuvaus oli kuitenkin onnistunutta ja kaunista.
Elokuva oli todella hyvin leikattu. Välikuvina haastattelujen välissä oli joitakin todella hienoja ja oivaltavia havaintoja ympäristöstä, kuten kuva koskessa pyörivästä pallosta ja kuva mainoksesta, johon oli piirretty sydän. Rakkauslukko-kuva sopi hyvin ”rakkaani läheisyys” -kommentin jälkeen. Oli hyvä, että osa puheesta kuului välikuvien päällä. Elokuvaan tuli vaihtelua, kun jokaista kommenttia ei näytetty kasvokuvassa. ”Arjen pienet koukerot”-kommentti sopi hauskasti kuvaan koskessa pyörivästä pallosta. Oli kuitenkin hyvä, että jokainen välikuva ei kommentoinut suoraan ihmisten puhetta.
Lopun kuvat ihmisten katseista olivat hienoja. Kavereistaan puhuneen tytön kaveritkin tulivat mukavasti lopussa näkyviin. Hiljaiset kasvokuvat antoivat katsojalle aikaa katsoa rauhassa haastateltuja ja ajatella omaa onnellisuuttaan.
Elokuva sai minut hymyilemään ja liikuttumaan ja muistamaan, että elämähän on mukavaa.
Kiitos hienosta elokuvasta, jatkakaa omien elokuvien tekemistä!

Tekijät:
Pinja Sormunen, 15 (Kuvaus ja editointi)
Tiina Kurkioja, 15 (Haastatteleminen)

Kamera: Canon EOS 700D

Ohjelmistot: Pinnacle studio 16 ultimate

20
huh
1

Klani productions – Tien päällä (2:04)

Kirjoittanut Elokuvat, Elokuvat 2016, Finalistit 2016, Kaikki elokuvat1 kommentti

Eero on juuri ylittänyt Suomen rajan, mukanaan iso lasti nuuskaa. Tilanne alkaa näyttää kuitenkin vakavalta, kun jokin auto seuraa häntä.

Paikkakunta: Lieto

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Elokuvassa on onnistuttu luomaan täydellinen tilanne, jossa katsojan mielenkiinto saadaan pysymään valppaana ja pulssi kiihtymään. Hyvä esimerkki siitä, että mainioon lyhytelokuvaan riittää yksi hyvin tehty kohtaus, sekä siitä, että hyvällä näyttelijän työllä, äänimaailmalla ja kuvauksella (eli lyhyesti sanottuna hyvällä ohjauksella) saadaan luotua tunnelma, että takana oleva auto uhkaa päähenkilöämme, vaikka ”todellisuudessa” sehän saattoi vaan olla satunnainen autoilija.
Näyttelijät ovat vähäeleisyydessään todella uskottavia ja dialogi antaa katsojille juuri tarvittavan verran informaatiota. Elokuvan äänimaailma on todella taidokkaasti rakennettu. Alun ja lopun ”siritysäänet” vievät katsojan jonnekin mystiseen ja jännittävään todellisuuteen. Ajamisen äänet lopun jarrutuksineen on rakennettu hyvin. Kokonaisuudessaan erittäin hienoa jälkeä!

Tekijät:
Verneri Kankaanpää, 16 (Käsikirjoitus, ohjaus ja kuvaus)
Riku Savolainen, 17 (Pääosa näyttelijä)
Veeti Eskola, 16 (Valaisu)

Kamera: Canon 750D

Ohjelmistot: Adobe Premiere CC

20
huh
2

Sixpack Production – Erakko (4:57)

Kirjoittanut Elokuvat, Elokuvat 2016, Finalistit 2016, Kaikki elokuvat2 kommenttia

Heidi on eksynyt laskettelurinteiltä ja löytää metsän rauhaan muuttaneen Erkin. Mitä tapahtuu, kun kaksi täysin erilaista ihmistä kohtaavat?

Paikkakunta: Sastamala

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Kokonaisuudessaan erittäin ehjä ja kokonainen elokuva. Elokuva tuntui paljon lyhyemmältä kuin se oikeasti on, joten se kertoo jo sen, että elokuva tempaa mukaansa.
Erittäin kauniita, hyvin sommiteltuja ja tunnelmallisia kuvia kautta linjan, mutta ensi kerralla kannattaa kiinnittää huomiota kuvasuuntiin/katseen suuntiin, sillä valitettavasti useamman kerran henkilöiden puhuessa keskenään mökissä he näyttivät puhuvan vääriin suuntiin suhteessa toisiinsa.
Musiikki kuljettaa tarinaa kauniisti eteenpäin, kuitenkaan olematta päälleliimatun oloista. Näyttelijänsuoritukset olivat todella rauhallisen hyvät. Näyttelijät luottivat dialogin voimaan, eivätkä ruvenneet liikaa ”värittämään” puheitaan ylimääräisillä liikkeillä eikä eleillä. Replikointi oli myös aidon oloista. Elokuvan lopusta jäi todella toiveikas ja ehkä myös vähän odotuksiakin herättävä tunnelma.
Toivottavasti tekijät jatkavat elokuvien tekemistä.

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Elokuvan tarina on koskettava ja sopivan kokoinen suhteessa elokuvan kestoon. Näyttelijät näyttelevät todella hyvin, aidosti ja rohkeasti sortumatta yhtään ylinäyttelemiseen.
Elokuva alkaa tehokkaasti. Valokuva ja kynttilä luovat heti mielikuvan menetyksestä ja tytön ontuminen herättää kiinnostuksen, mitä tälle on tapahtunut. Puvustuksella kerrotaan hienosti henkilöistä. Erkin vaatteet ovat synkän mustia, kun taas Heidin vaatteet ovat iloisen värikkäitä. Maskeeraus on Erkin nokijuovia myöten hieno ja muistikuvassa on hyvät epookkivaatteet. Kaunis musiikki sopii elokuvaan. Musiikki luo tunnelmaa, mutta ei nouse liikaa esille.
Sisällä Erkin asunnossa on hieno hämyisä valo. Sen jälkeen, kun Heidi tulee sisälle Erkin asuntoon, pysytellään tiiviissä lähikuvissa. Olisin halunnut nähdä erakon asunnon, sillä asunnon sisustuksella olisi voinut kertoa paljon henkilöstä. Elokuvaa tehdessä kannattaa muistaa aina esitellä paikat samoin kuin ihmisetkin, koska paikat kertovat ihmisistä, jotka niissä asuvat ja ympäristöllä luodaan kohtaukselle tunnelmaa. Heidin tultua sisälle, toiminta pysähtyy paikoilleen ja kaikki asiat Heidin ja Erkin välillä kerrotaan repliikeissä. Yleissääntönä asiat kannattaa mieluummin näyttää ja antaa katsojan oivaltaa itse näkemänsä sen sijaan, että henkilöt istuvat ja kertovat ääneen mitä tuntevat ja ajattelevat. Aina kannattaa miettiä, miten voisi käyttää kaikkia elokuvan keinoja, kuten näyttelijöiden toimintaa, rekvisiittaa, kuvakulmia ja leikkausta asian kertomiseen. Henkilöt kannattaa laittaa liikkumaan tilassa ja tekemään jotain, koska toiminta kertoo ihmisestä paljon. Kun laitatte henkilöt liikkumaan tilassa, saatte luotua kuvasta kolmiulotteisen näköisen. Hyvä toiminta elokuvassanne oli se, että Erkki auttaa hoivaamaan Heidin jalkaa. Tämä kertoi heti, että äreydestään huolimatta Erkki on hyväsydäminen ihminen.
Katsojalle ei myöskään pidä heti kertoa kaikkea, vaan katsojaa kannattaa pitää jännityksessä, kuten teitte hienosti alussa, kun henkilöt esiteltiin. Kiinnostuksen Erkin menneisyyteen olisi voinut herättää esimerkiksi niin, että Heidi kaataa vahingossa Erkin valokuvan ja Erkki hermostuu ja laittaa huolellisesti kuvan takaisin. Heidi kysyy, kuka kuvassa on, mutta Erkki ei heti halua kertoa. Erkin tarinasta olisi voinut osan puheesta jättää pois ja antaa muistikuvan kertoa tarina puheen sijaan. Kuvat ja näyttelijän hyvä näytteleminen nimittäin olisivat kertoneet vaimon lähtemisen ilman puhettakin.
Ikkunan läpi kuvattu kuva Heidistä ja Erkistä nauramassa lämpimässä kynttilän valossa oli hieno. Heti, kun minulle annettiin mahdollisuus oivaltaa itse, kuvan kautta, että heidän välilleen kehittyy yhteys, kohtaus sai minut liikuttumaan. Näyttelijöiden ilmaisu ja lämmin valo kertoivat kuvassa enemmän kuin sanat.
Lopussa on hyvä, että Erkki lähtee mökistään Heidin kanssa ulos. Erkin toiminta kertoi, että Heidi on saanut hänet muuttumaan. Olisi ollut hienoa, jos olisitte saaneet korvattua suuren osan selittävistä loppurepliikeistä joillain toiminnallisilla ja kuvallisilla ratkaisuilla.
Osaatte selvästi keksiä hyviä tarinoita, näytellä hienosti ja rakentaa koskettavia henkilöitä ja hyviä tunnelmia. Suosittelen, että seuraavassa elokuvassanne jätätte kaiken puheen pois ja keskitytte kertomaan tarinaa toiminnalla, kuvilla, lavastuksella, rekvisiitalla, leikkauksella ja äänillä. Silloin saatte paremmin käytettyä kekseliäisyyttänne ja kerronnasta tulee vielä kiinnostavampaa.
Onnea tuleville elokuvillenne!

Tekijät:
Onni Vesa, 15 (Käsikirjoittaminen, ohjaaminen, kuvaaminen, puvustus, editointi yms)
Anniina Lod, 16 (Ikä 15 elokuvaa kuvattaessa) (Käsikirjoittaminen, ohjaaminen, avustaminen, puvustus, näytteleminen)
Veera Huhtala, 15 (Avustaminen, valot, kuvaaminen)
Maris Jors, 15 (Maskeeraus)
Tanja Pelamo, 16 (Ikä 15 elokuvaa kuvattaessa) (Näytteleminen)
Aleksanteri Vilppala, 15 (Näytteleminen)

Kamera: Sony järjestelmäkamera ja Canon järjestelmäkamera

Ohjelmistot: Windows Movie Maker ja Pinnacle studio 18

20
huh
2

Huikkaan BFF – Talvikivaa (1:15)

Kirjoittanut Elokuvat, Elokuvat 2016, Finalistit 2016, Kaikki elokuvat2 kommenttia

Sisarusten hiihtoa, lumilautailun ensi kokeiluja sekä iltapulkkailua

Paikkakunta: Tampere

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Erittäin hyvin ja mielenkiintoisesti kuvattu elokuva. Elokuvan tarina ja kuvaus etenevät hyvässä yhteisrytmissä aamusta iltaan heti ensimmäisestä kuvasta lähtien. Elokuvan lyhyt kesto ei katsomiskokemusta heikennä, vaan kaikki tarpeellinen informaatio ja tunnelma saadaan välitettyä katsojille hyvin.
Tunnelmallinen ja taidokas itse tehty musiikki kuljettaa katsojansa hetkeksi talviseen ihmemaailmaan, jossa voi kokeilla ja tehdä kaikenlaista kivaa. Musiikki osuu hyvin yhteen kauniiden ja rauhallisten kuvien kanssa, jolloin ne tukevat toinen toisiaan.
Lopun kiitosteksti nuottipaperilla kruunaa tämän taideteoksen. Hyvä!

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Video oli hyvin kuvattu ja leikattu. Erilaiset talviharrastukset tulivat monipuolisesti esiteltyä. Video sai minutkin innostumaan hiihtämisestä, mäenlaskusta ja lumesta.
Oli hyvä, ettei videossa ollut yhtään puhetta, vaan talviharrastukset esiteltiin kuvien, leikkauksen ja toiminnan kautta. Se teki videosta vauhdikkaan ja kiinnostavan.
Kuvakulmat olivat hyvin valittuja ja todella hienoja. Video alkoi tehokkaasti lähikuvalla suksisiteiden kiinnittämisestä. Tällä alkukuvalla päästiin ytimekkäästi aiheeseen. Sen jälkeinen kuva, joka lähtee suksista ja nousee poispäin hiihtävään tyttöön, on hieno. Suksimäenlaskussa on hyvä alakulmakuva. Oli mukavaa, että kamera myös liikkui välillä, kuten kuvassa, jossa kuva kulkee alas rinnetta lautailijan perässä. Olette hyvin ottaneet huomioon valon ja varjojen käytön kuvissa. Alun hiihtokuvassa varjot luovat maahan graafisia viivoja. Laajassa rinnekuvassa oli kaunis vastavalo. Tämä kuva olisi ollut paljon tylsempi, jos se olisi kuvattu myötävalossa, eli jos aurinko olisi ollut kameran takana.
Oli hyvä idea, että talviharrastuksia kuvataan yhden päivän aikana, aamusta iltaan. Pulkkailukuvissa valo ei kuitenkaan ollut yhtä hieno kuin aiemmissa kuvissa. Talvella kannattaa ulkona kuvatessa ottaa huomioon, että hämärä tulee aikaisin ja kamerassa maisema näyttää pimeämmältä kuin silmällä nähtynä.
Leikkaus on toimivaa. Laajojen kuvien välissä olevat lähikuvat kypärän kiinnityksestä toivat hauskalla tavalla mieleen western-elokuvan. Videoon tuleekin hyvää rytmiä, kun kuvat ovat erikokoisia ja eri mittaisia. Pulkan veto -kuvassa henkilö seisoo hetken paikoillaan ennen kuin lähtee kävelemään. Tässä kuvassa olisi ollut parempi jättää seisominen näyttämättä ja leikata suoraan liikkeeseen.
Hieno musiikki on mukavan pienimuotoista ja sopii elokuvaan. Mikäli mahdollista, onkin aina hyvä, jos voi tehdä musiikin elokuvaan itse. Elokuvaan voi musiikin lisäksi tehdä myös kuvaan leikattua äänimaailmaa. Ääniä voi joko äänittää itse tai etsiä netin äänisivustoilta (esimerkiksi freesound.org).
Jatkakaa ihmeessä omien elokuvien tekemistä. Seuraavaksi voitte kokeilla tehdä vaikka oman fiktiivisen lyhytelokuvan. Jättäkää siinäkin puhe aivan minimiin tai kokonaan pois ja kertokaa tarinaa toiminnalla, kuvilla ja leikkauksella. Käyttäkää eri kuvakokoja, kuvakulmia ja valoa yhtä hienosti kuin tässäkin videossa.
Onnea tuleville elokuvillenne!

Tekijät:
Eeva Tolonen, 11 (Ohjaus, suunnittelu, kuvaus, leikkaus, hiihto, snoukkaus)
Laura Tolonen, 8 (Kuvaus, snoukkaus, pulkkailu)
Teemu Tolonen, 42 (Avustaja, musiikki)

Kamera: iPhone5s

Ohjelmistot: iMovie

20
huh
1

Juntit – Valinta (2:54)

Kirjoittanut Elokuvat, Elokuvat 2016, Finalistit 2016, Kaikki elokuvat1 kommentti

Seurataan Emman, savuttoman tytön päivää, mihin kuuluu tupakkaan riippuvaiset kaverit, jotka koittavat painostaa Emmaakin polttamaan. Ohessa huomataan myös tupakoinnin haittoja kavereiden kautta. Voiko Emmakin sortua?

Paikkakunta: Kuhmo

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Kaunis ja runollinen tubettamistyylinen elokuva vakavasta aiheesta. Hienoja tunnelmallisia kuvia ja hyvää leikkausta. Elokuva on hyvin lähellä seurantadokumenttia, jossa seurattava kohde on dokumentaristi itse.
Kuten elokuvan lopussa todetaankin, niin jokainen tekee itse omat valintansa. Myös elokuvan tekeminen on valintojen tekemistä; minkälainen käsikirjoitus, missä aiotaan kuvata, mitä päätetään kuvata, ja mitä kuvia niistä lopulta käyttää, minkälaista musiikkia käytetään jne. Tekijät ovat onnistuneet omissa valinnoissaan elokuvan (ja myös tupakoinnin) suhteen erinomaisesti, sillä kokonaisuus on hyvin onnistunut. Hyvin valittu kepeä musiikki tekee elokuvasta helposti seurattavan ja kuvat sekä kohtaukset soljuvat miellyttävästi eteenpäin.
Pääosan näyttelijä osoittaa omalla esimerkillään ja päättäväisyydellään, että jos luottaa itseensä tarpeeksi, kaikki on mahdollista. Hienoa!

Tekijät:
Kiia Seilonen, 17 (Näyttelijä, editoija, käsikirjoittaja, kuvaaja)
Christina Piirainen, 17 (Näyttelijä, käsikirjoittaja)
Sami Heikkinen, 18 (Näyttelijä)

Kamera: Canon G10, Canon eos 600D, Huawei Honor 7-kännykkäkamera

Ohjelmistot: Windows Live elokuvatyökalu

20
huh
3

Team6 – 6.luokkalaisen elämää (1:54)

Kirjoittanut Elokuvat, Elokuvat 2016, Finalistit 2016, Kaikki elokuvat3 kommenttia

Musiikkivideo kertoo 6.luokkalaisen elämästä esimerkkiviikon avulla.

Paikkakunta: Hartola

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Video imaisee välittömästi mukaansa itämaisella tvistillä höystetyn soundin tahdissa. Kappaleen tarinaan on helppo samaistua, vaikka katsojan omista kouluvuosista olisikin kerennyt vierähtämään jo useampikin vuosi.
Aina ei ole välttämättä paras ratkaisu se, että kappaleen sanat ovat täysin yhteneviä kuvissa näkyviin tapahtumiin, mutta tässä videossa se ratkaisu toimii hyvin. Kuvat ovat kauttaaltaan hyvin suunniteltuja ja sopivan mittaisia. Kertosäkeen toistaminen jokaisen päivän jälkeen on myös toimiva, ja se jääkin hyvin mieleen.
Kaikki esiintyjät ovat varsin luontevia ja uskottavia. Seuraavaa videota odotellessa.

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Biisin sanat ovat hauskat ja tunnistettavat jokaiselle, joka on, tai on joskus ollut koululainen. Kultahileen putoaminen paperille videon alussa on hyvä idea ja herättää katsojan kiinnostuksen. Biisi alkaa hienolla itämaisvaikutteisella melodialla ja on muutenkin tarttuva.
Kaikki nuoret esiintyvät hyvin kameran edessä. Sekä musiikin sanoissa että videon kuvissa toistuu kertosäkeen aikana hauskasti koululaisen puuduttavan samanlaisena toistuva arki. Hauska yksityiskohta on, että nukkumaanmenoaika on aina 0:01, oli sitten arki tai viikonloppu. Leikkauksessa on hyvä musiikkiin sopiva rytmi.
Videossa kuvat näyttävät aina täsmälleen saman asian kuin minkä sanat kertovat. Tässä videossa se ei minua haitannut, mutta yleensä kuvassa kannattaa aina näyttää jotain muuta kuin mitä puheessa kerrotaan. Kuvalla kannattaa luoda puheeseen uusia ulottuvuuksia, eikä vain toistaa samaa asiaa.
Useissa videon kuvissa nuorten takana näkyi seinä, mikä teki kuvista kaksiulotteisen näköisiä. Tällaisia kuvia olivat esimerkiksi koulukirjojen luku pyöreän pöydän ääressä. Heti, kun kuvassa oli syvyyttä, kuten kuvassa, jossa tyttö istuu käytävällä, kuvasta tuli kiinnostavamman näköinen. Yleissääntönä näyttelijän taustalla kannattaa aina olla tilaa. Jo se, että taustalla näkyy nurkka, eikä suora seinä, tekee kuvasta paremman. Kuvatessa kannattaa huomioida, että myös tausta on kiinnostava ja ilmaiseva. Luokassa istumisiin olisi voinut laittaa useampia oppilaita istumaan niin, että osa olisi istunut etualalla ja osa heidän takanaan. Kun ihmisiä on kuvassa etu- ja taka-alalla, kuvasta tulee kolmiulotteisempi. Yläkulmasta kuvattu kuva, joka kulki eteenpäin näyttäen oppilaiden koulukirjoja oli hyvä, koska tässä kuvassa oli liikettä ja kuvakulman vaihdos toi videoon vaihtelua.
Olitte hyvin onnistuneet lavastamaan koulutilat kodin näköisiksi. Mikäli olisi ollut mahdollista, olisi ollut vielä parempi, jos olisitte oikeasti voineet kuvata jonkun kotona. Silloin video olisi ollut vielä uskottavampi. Koulu on kuvauspaikkana aika rajaava, joten aina on hyvä, jos videoon saa useampia paikkoja.
Jatkakaa omien videoiden tekemistä, ja kokeilkaa seuraavaksi vaikka oman fiktiivisen lyhytelokuvan tekemistä. Kokeilkaa seuraavassa elokuvassanne jättää kertova puhe kokonaan pois ja luottakaa siihen, että saatte kerrottua tarinanne toiminnan, kuvien ja leikkauksen keinoin. Voitte myös itse äänittää ääniä tai etsiä niitä netistä ja leikata ääniä kuviin ja luoda siten omia äänimaailmoja. Musiikkia osaattekin jo hyvin tehdä.
Onnea tuleville elokuvillenne ja musiikkivideoillenne!

Tekijät:
Juha Anttila, 12 (kuvaaja, editoija, laulaja, suunnittelija)
Jaagup Eks, 13 (suunnittelija)
Edith Heinonen, 12 (esiintyjä, suunnittelija, kuvaaja)
Miranda Honkanen, 12 (suunnittelija, kuvaaja)
Miisa Honkapää, 13 (suunnittelija, esiintyjä, editoija)
Minja-Sofia Hölttä, 12 (laulaja, suunnittelija, esiintyjä)
Kekko Kemppi, 13 (suunnittelija)
Marco Korpela, 12 (laulaja, kuvaaja, suunnittelija)
Jutta Kuosma, 13 (esiintyjä, suunnittelija, kuvaaja, editoija)
Eetu Kyyhkynen, 13 (esiintyjä, suunnittelija, editoija)
Ville Laitinen, 12 (esiintyjä, suunnittelija, editoija)
Taru Lång, 12 (suunnittelija)
Sara Nieminen, 12 (laulaja, suunnittelija)
Hugo Olkkonen, 12 (suunnittelija)
Eetu Parkkinen, 12 (kuvaaja, suunnittelija)
Kielo Peltola, 12 (editoija, suunnittelija, kuvaaja, esiintyjä)
Iiro Peltonen, 12 (kuvaaja, suunnittelija)
Eemil Porvari, 13 (editoija, suunnittelija, kuvausassistentti)
Jenni Tarhonen, 13 (esiintyjä, editoija, suunnittelija)

Kamera: iPad

Ohjelmistot: iMovie

20
huh
2

Niki Films – Stindemi – Yheksän elämää (3:03)

Kirjoittanut Elokuvat, Elokuvat 2016, Finalistit 2016, Kaikki elokuvat2 kommenttia

Video elämänkaaresta ja sen moninaisuudesta.

Paikkakunta: Helsinki

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Genrelleen vahvasti uskollinen laulaja ja video. Hieno keksintö kuljettaa videon tarinaa ympäri kaupunkia erilaisissa miljöissä ja pitää mukana vertauskuvallista soittorasiaa elämän ja kaiken muunkin rajallisuudesta. Kaikella on alku, keskikohta ja loppu.
Kuvat ovat pääasiassa todella hyvin sommiteltuja, vaihtelevia ja mielenkiintoisia katsoa. Muutamissa yksittäisissä kuvissa tosin oli kuvattavien kohteiden yläpuolella ehkä vähän liian paljon tyhjää tilaa, joten ne näyttivät vähän hassuilta, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla pilannut kokonaisuutta.
Elokuvassa olevat esiintyjät ovat kaiken ikäisiä, joka tuo siihen hyvin paljon lisää uskottavuutta. Video sopisi hyvin jopa Helsingin esittelyvideoksi. Kappaleen sanoitus on todella hyvä ja se jää helposti päähän soimaan. Varsinkin sen hokema/kertosäe ”Syö sun soppas enneku se jäähtyy”.

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Musiikkivideon idea näyttää soittorasiaa eri ihmisten käsissä, on todella hieno. Se herättää ajatuksia elämän tanssista, elämän rajallisuudesta ja hauraista hetkistä, jotka ovat luonamme vain kerran. Biisissä on hienot sanat ja sanoista saa kuunnellessa hyvin selvää. Nuori räppäri esiintyy kuvissa rohkeasti. On hyvä, että olette käyttäneet videossa eri ikäisiä ihmisiä. Se tuo videoon syvyyttä. Myös paikkoja, eri puolia Helsingistä, on näytetty monipuolisesti.
Aloituskuva on tehokas: soittorasia aukeaa lähikuvassa. Se saa heti kiinnostumaan videosta. Musiikki sopii hauskasti soittorasian pyörimiseen, vaikka on aivan eri tyylistä. Soittorasiakuvan jälkeinen yläkulmakuva kadusta on kauniisti rajattu. Maisemakuva pilvisestä rannasta on hieno ja nopeutetusti kulkevat pilvet sopivat kuvaan. Voimalaitosmiljöissä on hieno illan valo. Kuvat vanhasta pariskunnasta ovat koskettavia, niissä on aitoa lämpöä. Kuvaa, jossa pariskunta istuu/seisoo lumikentän edessä olisi voinut rajata hieman paremmin niin, että pariskunnan jalat olisivat näkyneet. Muuten tämä kuva on hieno. Pidin myös kuvasta, jossa poika seisoo paikoillaan soittorasia kädessään Stockmannin edessä ja ihmiset kulkevat nopeutetusti ohi. Tällainen kuva on aika moneen kertaan nähty, mutta sopii videoon. Kuva, jossa tyttö istuu soittorasia kädessään maailmanpyörä taustallaan, on todella kaunis. Pipo ratikassa istuvan pojan kasvoilla on omaperäinen idea.
Balettia tanssiva poika sopii hyvin soittorasiaideaan. Pojan asu sointuu myös hyvin ympäristön värisävyihin. Tämän kuvan rajausta olisi voinut hioa niin, että pojan jalat olisivat näkyneet kunnolla.
Kuvat, joissa poika räppää grillikioskin ja vessan edessä ovat mielestäni sellaisia, joita olen ennenkin nähnyt. Siksi pidin muista videon kuvista enemmän, vaikka poika esiintyykin todella hyvin ja rennosti. Vessa ja grillikioski toivat kuvan paikkoihin kuitenkin hyvää arkista vaihtelua.
Kuvissa olevista ihmisistä välittyy hyvää rauhallisuutta. Olette selvästi onnistuneet luomaan henkilöille turvallisen olon kameran edessä, mikä on tärkeä asia, koska se välittyy heti rentona luonnollisuutena kuvassa.
Jatkakaa ihmeessä omien videoiden tekemistä ja kokeilkaa seuraavaksi vaikka oman fiktiivisen lyhytelokuvan tekoa. Käyttäkää siinäkin paikkoja yhtä monipuolisesti ja panostakaa siihen, että henkilöt esiintyvät kameran edessä yhtä aidosti kuin tässäkin videossa. Suosittelen jatkossakin jättämään puheen elokuvista minimiin, jottette joudu kiusaukseen turvautua selitteleviin repliikkeihin. Kertokaa sen sijaan toiminnalla, kuvilla ja leikkauksella.
Onnea tuleville elokuvillenne ja musiikkivideoillenne!

Tekijät:
Anton Bardy, 12 (leikkaaja, käsikirjoittaja)
Timo Kalliokoski, 13 (näyttelijä, käsikirjoittaja, musiikki)
Pauli Nilsson, 12 (Kuvaaja)
Lumi Lehtonen, 12 (Ohjaaja)

Musiikkivideon biisi: Stindemi – Yheksän elämää

Kamera: Canon EOS Digital Rebel T1i ja GoPro

Ohjelmistot: iMovie

20
huh
1

Sara & Co. – Tupakka ei ole ystävä (2:46)

Kirjoittanut Elokuvat, Elokuvat 2016, Finalistit 2016, Kaikki elokuvat1 kommentti

Mitä tapahtuu, kun sorrut? Tässä näet tytön tarinan, kun hän tutustuu tupakkaan.

Paikkakunta: Lempäälä

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Kauniisti kuvattu ja kerrottu tarina. Elokuvassa kuvataan hyvin realistisesti tupakka-addiktion aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia. Humoristinen tyyli on hyvä valinta, sillä sillä on onnistuttu välttämään kaikenlainen syyllistäminen ja osoittelu, joten elokuvan hyvä sanoma puree katsojaansa tehokkaasti.
Yksittäiset kohtaukset ovat todella onnistuneita ja hyvin näyteltyjä. Tupakka-asu on yksinkertaisuudessaan nerokas keksintö ja savun tuleminen asun sisältä on niin tarinankerronnallisestikin kuin myös kuvallisestikin komean näköistä.
Hyvin valittu musiikki tukee tarinaa hienosti ja antaa elokuvalle hienon pohjavireen. Mainiota! Jatkakaa ihmeessä elokuvien tekemistä!

Tekijät:
Sara Simonen, 16 (Näyttelijä, käsikirjoitus)
Sanna Raita-aho, 16 (Näyttelijä, käsikirjoitus, kuvaus)
Vilma Jalonen, 15 (Näyttelijä, puvustus, käsikirjoitus)
Aya Shibly, 14 (Näyttelijä, kuvaus)
Melvin Krouglov, 17 (Editointi)

Kamera: Sony HDR-CX505

Ohjelmistot: Adobe Premiere Pro

20
huh
8

Ilopillerit – Nauru pidentää ikää (3:04)

Kirjoittanut Elokuvat, Elokuvat 2016, Finalistit 2016, Kaikki elokuvat8 kommenttia

Joen varrella istuu tyttö murheen murtamana. Kuitenkin asia alkaa pian muuttua, kun hänen luokseen tulee tuntematon tyttö, joka kertoo kaikista elämän iloista.

Paikkakunta: Imatra

Kaikki kuvaa -kilpailun 2016 esikarsintaraadin palaute:

Hauska hyvänmielen kappale ja video. Hyvä esimerkki ”tyttöenergiasta”. Videota katsoessa suu alkaa väkisinkin kääntyä hymyyn, joten se toteuttaa hyvin sanomansa. Tarttuva positiivissävytteinen kappale jää helposti soimaan päähän korvamadoksi.
Laulun sanat ovat mielenkiintoiset ja hyvin kirjoitetut sekä tekijöidensä näköiset. Elokuvan tapahtumat tukevat hyvin tarinaa ja ne ovat hyvin ja taidokkaasti toteutettuja.
Laulajien huulisynkat osuvat myös hyvin kohdilleen, ja he ovat varsin luontevia ja taitavia kameran edessä, joten toivottavasti jatkavat esiintymistä ja elokuvien tekoa. Sekä kaiken ”taustatyön”, eli kuvauksen, leikkauksen ja musiikin tekijän soisi myös jatkavan elokuvaharrastuksen parissa.

Minun elokuvani -tapahtuman palaute (Hanna Bergholm):

Tämä oli ihanan valoisa ja vilpitön video! Tytöt esiintyivät todella rohkeasti ja aidosti ja uskalsivat hienosti laittaa itsensä likoon kameran edessä. Tyttöjen lämmin ystävyys välittyi koskettavasti katsojalle.
Tanssikoreografia oli todella hauska ja energinen.
Laulun sanat olivat hyvät ja sanoista sai kuunnellessa hyvin selvää. Kappaleessa oli tarttuva melodia. Laulu oli hyvin huulisynkassa kuvassa laulavien tyttöjen kanssa.
Paikka, jossa surullinen tyttö istuu, oli hyvin valittu. Takaapäin nähty tyttö kylmän veden äärellä näytti yksinäiseltä. Alkukuva, jossa kuva kulkee tietä pitkin, oli hieman liian tärisevä. Kuvan tärinä kannattaa ottaa huomioon käsivaralta kuvattaessa. Pieni tärinä voi toimia tyylikeinona, mutta kovin tärisevää kuvaa on raskasta katsoa.
Puvustuksessa hyvä yksityiskohta oli, että iloisemmalla tytöllä oli iloisemman värinen pääpanta. Tikkareita oli hauskasti käytetty läpi videon, niiden käyttö toi videolle hyvän kaaren. Ensin surullinen tyttö syö tikkaria yksinään, sitten tikkareita käytettiin mikrofoneina ja lopussa niillä skoolattiin.
Leikkaus oli sujuvaa ja tapahtumat soljuivat hyvin eteenpäin. Erityisen hieno leikkaus oli kohdassa, jossa tyttö pyörähtää tiellä ja siitä leikataan suoraan rannalle, jossa sama liike jatkuu.
Seuraavassa videossa suosittelen käyttämään rohkeammin eri kuvakokoja ja kuvakulmia. Tässä videossa oli lähinnä puolikuvaa ja kokokuvaa. Erilaiset kuvakoot olisivat tuoneet videoon vaihtelua ja lisää rytmiä. Välillä olisi voinut näyttää esimerkiksi alakulmasta kuvattua lähikuvaa käsistä, jotka kolauttavat tikkarit yhteen.
Suosittelen työryhmälle lämpimästi omien elokuvien tekemisen jatkamista. Seuraavaksi voitte kokeilla vaikka oman fiktiivisen lyhytelokuvan tekemistä. Kokeilkaa jättää siitä puhe aivan minimiin, ja kertokaa tarinaa toiminnalla, kuvilla ja leikkauksella. Käyttäkää rohkeasti eri kuvakulmia ja kuvakokoja, erilaisia paikkoja, leikkausta ja äänimaailmaa.
Tekemisen iloa tuleviin elokuviinne ja musiikkivideoihinne!

Tekijät:
Hilkka Kekäle, 12.v (Laulu, näyttely)
Esteriina Papinniemi, 12.v (Laulu, nättely, sanoitus)
Kaisa Äijö, 12.v (Kuvaus, leikkaus, sanoitus, sävellys)

Musiikkivideon biisi: Ilopillerit – Nauru pidentää ikää

Kamera: Nokia Lumia 920

Ohjelmistot: Windows Movie Maker

Sivu 2 / 3
123